Syyskuun alussa uutisoitiin varsin näyttävästi lyhytkalloisten koirarotujen tilanteesta ja siitä, että niiden kasvattaminen sotii nykyistä eläinsuojelulakia vastaan. Samaan syssyyn tasavallan presidentti Sauli Niinistö paljasti toimittaja Olli Seurin Avoin kysymys -podcastissa, miksi Lennu-koira katosi julkisuudesta.

Valitettavasti omistan cavalier kingcharlesinspanielin, joka on yksi näistä brakykefaalisista roduista, jotka ovat niin sanotusti loppuun monistettuja. Niillä on monia perinnöllisiä sairauksia, joista sydänvika ja syringomyelia ovat yleisimpiä.

Toimittaja Nina Rahkola kirjoittaa 7.9. julkaistussa kolumnissaan ansiokkaasti: ”Koirien jalostuksen ympärillä käydään jatkuvasti kiivasta keskustelua. Useimmiten keskustelussa vastakkain ovat järki ja tunne. Roturakastavaiset ovat valmiita puolustamaan lyttykuonoja, töpöhäntiä, pitkäselkiä ja töppöjalkoja koiria siksi, että ovat ihastuneet rotuihin sellaisina kuin ne nyt tunnetaan. He ovat jopa huolissaan siitä, että rotua muutettaisiin johonkin – kenties terveempään – suuntaan.”

Hyssyttelykulttuurin vaientamat

Vuonna 2008 julkaistiin BBC:n dokumentti Pedigree Dogs Exposed, jossa rotukoirien terveysongelmat nostettiin esille isosti. Kyseisessä dokumentissa esiintyy nainen, joka kertoi cavalier kingcharlesinspanieleiden ongelmista joidenkin tahojen mielestä liikaa. Tämä johti naisen erottamiseen paikallisesta rotuyhdistyksestä.

Suomen rotupiireissä kulttuuri ei juuri poikkea yllä mainitusta. Sain itse pari vuotta sitten eston rodun Facebook-ryhmään, koska nostin syringomyelian keskusteluun liian aktiivisesti. Kuten Rahkola toteaa, aihe osuu tunteisiin. On helpompaa työntää pää pensaaseen kuin myöntää, että omistaa koiran, joka kärsii ulkonäkönsä takia. Itsekin pääsisin helpommalla, jos olisin vain hiljaa. Koska olen kyyninen journalisti, vaikeneminen ei ole vaihtoehto.

(EDIT: Tämän tekstin julkaisun myötä cavalierien terveysasioihin keskittyvässä Facebook-ryhmässä alkoi kiivas keskustelu siitä, kuinka monta asiavirhettä tekstistäni löytyy. Niin ikään rotua kasvattava Suomen Schapendoes ry:n perustaja ja aktiivisesti koiramaailman luottamustehtäviä haalinut nainen nimitti minua tädiksi, joka tarvitsee julkisuutta saadakseen leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Kommentista on tykännyt muun muassa Kennelliiton hallituksen jäsen, joka kommentoijan tapaan kasvattaa cavaliereja.

10. syyskuuta kello 22:58 sain tekstiviestin cavalieryhdistyksen puheenjohtajalta, joka oli ”saanut tietoonsa” vanhat Instagram Stories -videoklippini, joissa käsittelin yhdistyksen toimintaa kriittisesti ja luin pätkiä jäsenlehdestä. Pj pyysi minua poistamaan klipit, joissa esiintyi kuvia Vuoden Cavalier -kilpailun voittajista, koska en omista kuviin oikeuksia enkä yhdistyksen julkaisulupaa. Myöhemmin samana päivänä minut blokattin Cavalierien terveyskeskustelu -nimisestä Facebook-ryhmästä.)

Yliopistoaikoinani tein syringomyeliasta jopa kandikuvatyöni, eli olen seurannut cavalierien tilannetta jo vuosia. Mikään ei oikeastaan ole edennyt. Valtaosa kasvattajista kasvattaa edelleen sitä, mitä näyttelyissä palkitaan. Isosilmäiset, pyöreäpäiset ja runsasturkkiset cavalieryksilöt, joilla on mahdollisimman ”söpö” pää, pärjäävät. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koiralla on oltava riittävästi massaa poskissa, suuret ulkonevat silmät ja kuono, jossa on enemmän leveyttä kuin pituutta.

Osasyy ongelmaan on monopoliasemassa oleva Kennelliitto, jolle on elinehto saada rahaa jäseniltä. Sitä saa muun muassa jäsenmaksuista, rekisteröinneistä ja perinteisestä Koiramessut-tapahtuman järjestämisestä. Suurnäyttelystä, joissa aikuiset ihmiset juoksevat kehää ympäri ja pitelevät narun päässä koiraa, jolla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pitää päätään mahdollisimman ylhäällä. Kaikenkarvainen kansa – Miten koirista tuli miljoonabisnes -kirjassa todetaan: ”Kennelliiton ja sen tytäryhtiöiden liikevaihto on yhteensä jo noin 13 miljoonaa euroa. Yhtiömuodoltaan Kennelliitto on kuitenkin niin sanottu aatteellinen yhdistys, ei vaikkapa osakeyhtiö. Se tarkoittaa, että sen tavoite ei saa olla voiton tai muun taloudellisen ansion hankkiminen.”

Muistutettakoon tässä välissä, että koiranäyttelyiden pohja luotiin 1800-luvulla, eikä niiden funktiota ole liiemmin kyseenalaistettu sen koommin. Vaikka harrastus on parhaimmillaan sosiaalista viihdettä, moni ottaa tessujen missikisat aivan tosissaan. Paineet kasvavat.

Sairaan ihana rotu

Tutkimukset ovat osoittaneet, että suunnilleen 95 prosentilla cavaliereista on kallossa epämuodostuma, joka voi johtaa syringomyeliaan. Käytännössä tämä neurologinen sairaus tarkoittaa sitä, että koiran pikkuaivoille ei ole kallossa tarpeeksi tilaa ja ne työntyvät eläimen selkäydinkanavaan. Pahimmillaan syringomyelia johtaa jatkuviin kipukohtauksiin ja koiran lopettamiseen. Tähän ei ole olemassa mitään parannuskeinoa, eli lääkityksellä voidaan ainoastaan helpottaa koiran oloa.

Ainoa tapa todeta, onko koiralla syringomyeliaa, on magneettikuvaus, joka kustansi oireellisena ilmoitetulle koiralle eläinsairaala Aistissa 998,04 euroa vuonna 2017. Suomessa tämä kuvaus ei kuitenkaan ole jalostuskoirille pakollista, vaan ainoastaan suositus. Se tarkoittaa sitä, että maahamme syntyy vuosittain satoja cavalierpentuja, joiden vanhemmilta ei löydy kuvaustuloksia.

Monet kasvattajat, jotka kuvauttavat jalostuskoiransa, teetättävät tutkimuksen mahdollisimman nuorilla koirilla, jotta niiden mahdolliset syringomuutokset näyttäisivät kuvissa vähäisiltä. Eniten koiria kuvataan noin 3-vuotiaina. * Kuvaukseen liittyy myös sellainen epäkohta, että oireettoman koiran magneettikuvaus on huomattavasti edullisempaa kuin oireellisen. Kuka siis haluaa ehdoin tahdoin ilmoittaa koiransa oireelliseksi, kun se maksaa enemmän?

Aihetta on Suomessa tutkittu vähän, mutta Helsingin yliopistossa julkaistiin vuonna 2018 *pro gradu -tutkielma, jossa todetaan: ”Tutkielman aineiston perusteella Suomen cavalierpopulaatiossa ei ole tapahtunut perinnöllistä edistymistä sairauden osalta, mutta syringomyelian suhteen annettuja jalostusohjeita ei ole täysin noudatettu ja jalostuskoiria on jätetty kuvaamatta tai koiria on käytetty jalostukseen tuloksista riippumatta.”

Niin. Joku voisi tässä kohtaa kysyä, miten tämä ylimalkaan on mahdollista?

Ulkonäkö edellä

Sain ensimmäisen cavalierini 14-vuotiaana vuonna 2001. Nykyään edesmennyt ensimmäinen koirani, Dolly, lopetettiin 13-vuotiaana vuonna 2014. Sillä oli silloin sekä läppävika että syringomyelia ja lukuisia muita vanhan koiran vaivoja. (Dolly, alias Harmonic Capriccio, oli vuonna 2011 Suomen vanhimpana magneettikuvattu cavalier.)

Mietin melkein vuoden, uskallanko enää ottaa toista saman rodun edustajaa. Keväällä 2015 hankin samalta kasvattajalta pennun, jonka sukulinjat tunsin hyvin. Pennun, jonka molemmat vanhemmat olivat magneettikuvattu. Uteliaana ja rodun luonnetta rakastavana sieluna halusin nähdä, onko tilanne niin paha, mitä epäilin. Olin toiveikas, halusin olla väärässä epäilyjeni kanssa.

Toisin kävi. Nykyisellä koirallani, Sukalla, todettiin lievä syringomyelia vuonna 2017. Koirani oireet ovat toistaiseksi lieviä, mutta säännöllisiä. Sukka on ”näennäisesti terve”, eli jos esimerkiksi kasvattaisin rotua tai kävisin aktiivisesti näyttelyissä, voisin vain jättää kertomatta sen päivittäisestä ilman lipomisesta ja väittää koiraa terveeksi, kuten palttiarallaa kaikki sairaiden koirarotujen omistajat tekevät. Pienenä nyanssina: Sukan veli on Suomen, Ruotsin ja Norjan muotovalio.

Cavalier ei suinkaan ole ainoa rotu, joka tästä parantamattomasta sairaudesta kärsii. Syringomyeliaa on todettu myös esimerkiksi chihuilla ja griffoneilla. Oman rotuni tilanne on siis vain pintaraapaisu isommasta ilmiöstä. Monet koirat ovat vielä sairaampia, ja niiden omistajat vielä hiljaisempia. Tyyppiesimerkin roturisteytyksiä vastustavasta kasvattajasta näkee Ylen uutisklipistä, jossa nurmijärveläinen koirankasvattaja Tiina Taulos kertoo ponnekkaasti kasvattavansa vain ja ainoastaan puhdasrotuisia koiria. Taulokselta lienee unohtunut, että yksikään koirarotu ei ole syntynyt ilman eri näköisten ja kokoisten ”rotujen” risteyttämistä.

Usko tai älä, vuonna 2017 Suomen Cavalier Kingcharlesinspanieliyhdistys ry palkittiin rodun terveyden edistämisen eteen tehdystä työstä. Yhdistyksen hallituksen jäsenistä kaikki – varajäsenistä puheenjohtajaan – kasvattavat rotua. Pentujen teettäminen on osalle elinkeino, josta ei makseta veroja. Ei sellainen kasvattaja halua kertoa tulevalle pennunostajalle, millaisen riskin hän on ostamassa. Sellainen kasvattaja ottaa mieluummin kaupallisesti houkuttelevasta pennusta rahat ja vaikenee. Siksi syringomyeliaa ja muita lyhytkalloisten rotujen ongelmia halutaan vähätellä ja peitellä. Tiedän useita tapauksia, joissa perheeseen on hankittu cavalier, ja vasta jälkikäteen on selvinnyt, missä jamassa rotu on. 

Onnea ja menestystä, tuleva pennunostaja. Toivottavasti teet kotiläksyt hyvin.

Edit: 9.9.2020 kello 14:50. Juttuun lisätty tietoa Kennelliiton tuloista.

Edit: 10.9.2020 kello 9:30. Lisätty tietoa rodun sisäpiirin suhtautumisesta tähän julkaisuun.

Edit: 11.9.2020 kello 8:04. Lisätty tieto cavalieryhdistyksen puheenjohtajan yhteydenotosta. Kello 22:51. Lisätty tieto rodun terveysryhmästä blokkaamisesta.

Omistatko koiran, jolla on syringomyelia tai epäiletkö, että koirallasi ei ole kaikki hyvin? Liity uuteen Koiran syringomyelia -vertaistukiryhmään Facebookissa!

---

You might also like

---

---