Sarita, 25, etsi netistä söpöjä koiranpentuja – Lopulta rahat sai pentutehtailija, joka myi eteenpäin sairaan ja paperittoman koiran

Juttunäyte: Vielä vuonna 2012 Sarita Suokas, 25, ei tiennyt pentutehtailusta juuri mitään. Nyt hän kertoo tarinansa, jotta muut söpöjä koiranpentuja etsivät eivät toistaisi hänen virhettään. Tämä juttu on julkaistu alun perin Hymy-lehdessä 2017.

Se näytti ihan tavalliselta paritalolta. Pihalta, jossa ulkoillaan. Kodilta, jossa asutaan. Kun Sarita Suokas astui ovesta sisään, hänen syliinsä nostettiin pieni koiranpentu. Sillä oli turvonnut maha, sameat silmät ja apea olemus, mutta ei 19-vuotias ensimmäistä koiraansa hankkimassa ollut ostaja huomannut nappisilmässä mitään poikkeavaa. Päinvastoin. 13 viikon ikäinen pentu hurmasi tulevan emäntänsä ensikatseesta alkaen.

Suokkaan piti mennä vain katsomaan koiranpentuja, joiden myynti-ilmoituksen hän löysi internetin suositulta kauppapaikalta. Toisin kävi. Kuin huomaamattaan nuori nainen käveli samalla reissulla automaatille ja nosti sieltä 600 euroa lunastaakseen toisen pennuista itselleen. Venäläistaustainen suomea hyvin puhunut myyjä antoi koiran mukaan vaaleanpunaisen kaulapannan, pentuohjeen, manttelin, rokotustodistuksen, ruokakupin ja käsin kirjoitetun kuitin, jossa oli mikrosirun numero ja merkintä madotuksesta. Myyjä vastasi kaikkiin ostajan esittämiin kysymyksiin ja mainitsi puheissaan myös eläkkeelle jääneen eläinlääkäriystävän, joka oli kuulemma siruttanut ja rokottanut molemmat paikalla olleet koiranpennut. Kaiken piti olla kunnossa.

Muutama päivä myöhemmin Suokas katseli Kertuksi nimettyä pentuaan, joka ulosti lattialle valkoisia ja verisiä matoja.

”Me emme voi hoitaa tätä koiraa”

Koira oli alusta lähtien syönyt huonosti. Kun emäntä poistui hetkeksi näköpiiristä, eroahdistuksesta kärsivä pentu ryhtyi tarpeilleen välittömästi. Suokas otti yhteyttä eläinlääkäriin ja kertoi tilanteesta. Kertulle määrättiin ensihätään matolääkitys. Omistaja varoitti jo puhelimessa, että koiralla on venäläiset paperit, mutta siitä huolimatta potilaalle saatiin varattua eläinlääkäriasemalta aika parin päivän päähän. Nähtyään Kertun ja sen mukana saadut asiakirjat eläinlääkäri lausui suorat sanat: ”Me emme voi hoitaa tätä koiraa.” Lemmikin passista puuttui merkintä raivotautirokotuksesta, eikä sillä ollut virkaeläinlääkärin myöntämää kaupallisen tuonnin todistusta. Suokas sai ohjeekseen mennä kunnan eläinlääkärin vastaanotolle.

"Minulle kerrottiin, että pentu on laittomasti maassa", Suokas sanoo.

Kunnan eläinlääkäriasemalla Kertulle tehtin kliininen tutkimus ja omistajalle annettiin käteen paperi, jossa koira määrättiin maasta karkoitettavaksi. Myöhemmin selvisi, että virkaeläinlääkärin päätös ei ollut pätevä, koska Venäjä on EU:n ulkopuolinen maa. Päätöksen piti tulla suoraan Elintarviketurvallisuusvirastosta eli Eviralta. Suokas sai muutaman viikon lisäaikaa pentunsa kanssa, mutta lopulta käräjäoikeudesta oli noudettava kirje, jossa koiralle annettiin tasan kolme vaihtoehtoa: lopetus, useamman kuukauden kestävä karanteeni tai palautus lähtömaahan. Suokas valitsi viimeisen vaihtoehdon. Kerttu oli lähetettävä Venäjälle.

"Soitin kaikki tahot läpi tullista Eviraan. Puhelinlaskuni oli aivan järjetön silloin."

Viimein soittorumba tuotti tulosta, ja Suokas tavoitti rescue-yhdistyksestä henkilön, joka osasi auttaa. Kertulle löytyi hoitopaikka Venäjältä. Samalla luvattiin, että pentu voitaisiin rokottaa heti samana iltana, kun se pääsee maahan. Sillä välin, kun Kerttu matkasi rescue-yhdistyksen henkilön mukana itänaapuriin, koiran sisaruksen ostanut hätääntynyt perhe tavoitti Suokkaan. Monen mutkan kautta molemmat pennut pääsivät lopulta hoitoon saman katon alle.

"Siellä ne koirat olivat 21 vuorokautta sisätiloissa. Siinä tilanteessa ei voinut tietää, saako koiraansa koskaan takaisin. Sain pennuista kuvia sähköpostiini, mutta tulkki kertoi, että koiria hoitanut henkilö olisi halunnut ostaa Kertun itselleen. Pelotti, näenkö koiraani enää koskaan."

Kului lähes kuukausi ennen kuin venäläinen tullimies toi Kertun tulkille Kouvolaan, josta Suokas haki koiransa pois. Kun Kerttu pääsi takaisin Suomeen, se oli laihtunut rääpäleeksi.

Kertun kautta koiraharrastajaksi

Suokas oli halunnut koiraa jo vuosien ajan, mutta vanhemmat eivät olleet innostuneet ajatuksesta. Kun muutto omilleen tuli ajankohtaiseksi, oman lemmikin hankintaa ei enää estänyt mikään.

"Olin kuullut trokaamisesta ja pentutehtailusta, mutta varsinaista tietoa minulla oli vähän. Halusin pienen koiran, jolle riittää vähempikin. Näyttelyt eivät kiinnostaneet, joten paperiton koira kelpasi hyvin."

Totuus Kertusta ja sen taustasta valkeni tuoreelle omistajalle viimeistään silloin, kun hän katseli kotona pentuaan, joka pelkäsi kaikkea ja kaikkia paitsi emäntäänsä.

"Sillä oli mennyt sosiaalistamiskausi täysin hukkaan. Kerttu pelkäsi jopa omaa ruokakuppiaan."

Siinä vaiheessa koiraan oli uponnut rahaa niin paljon, että sillä hinnalla olisi jo saanut rekisteröidyn ja puhdasrotuisen chihuahuan pennun, mutta Suokas ei halunnut antaa periksi. Oli aloitettava ihan alusta. Vähitellen, pienin askelin, koira totutettiin kohtaamaan lenkeillä lajitovereitaan ja vieraita ihmisiä. Jonkin ajan päästä mentiin koirapuistoihin. Kerttu rohkaistui.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, Suokkaan syliin pomppaa koira, joka kilpailee voittajaluokassa rally-tokossa. Se on laji, jossa yhdistetään elementtejä koiratanssista, agilitysta ja tottelevaisuuskoulutuksesta. Harrastaminen vei mukanaan.

"Kaikkien temppujen ja kouluttamisen myötä siitä on kehkeytynyt täysin erilainen koira."

Ilman Kerttua naisen jaloissa tuskin pyörisi neljää muuta koiraa, jotka ovat kaikki rekisteröityjä ja puhdasrotuisia chihuahua-rodun edustajia. Seinillä on pokaaleja ja ruusukkeita, keittiössä koiraportti. Pentulaatikosta kuuluu ininää. Suokkaan kotiin on syntynyt ensimmäinen pentue.

"Raha, mitä pennuista tulee, palaa takaisin koiriin. Pentutehtailijat eivät mieti, mitä esimerkiksi emä tarvitsee. He miettivät, mitä saavat itse."

Suokkaan äänestä kuulee, että hän tietää, mistä puhuu. Hän on oppinut. Hänestä on tullut sekä aktiivinen koiraharrastaja että kasvattaja, joka kertoo pentutehtailusta avoimesti oman tarinansa kautta.

"Me ihmiset teemme joskus virheitä. On hyvä, että tämä virhe kävi juuri minulle. Ilman Kerttua en olisi hurahtanut näin. Ennen se oli vain pieni, joka pelkäsi kaikkea. Nykyään se on koira. Koira, jonka kanssa pystyisi elämään ilman hihnaa."

Haluatko tietää, miksi kirjoitan koira-aiheisia juttuja erityisen mielelläni? Lue lisää aiheesta.