22/03/2018

Tästä syystä kuviini eksyy usein koira tai pari

Ala-asteella olin se tyttö, joka piti esitelmän kääpiökaneista ja pukeutui naamiaisiin aina kissaksi. Yläasteella lähdin välitunnilla mieluummin ulkoiluttamaan koiranpentua kuin maistamaan tupakkaa. Lukiossa minua nimitettiin koiranaamaksi. Matematiikan opettajani eivät koskaan ymmärtäneet, miksi piirsin paperille enemmän nelijalkaisia kuin numeroita.

Ennen yliopistoaikoja minulle sanottiin, että en voi löytää poikaystävää, koska Suomessa on niin paljon eläinallergikkoja. Niinpä 2000-luvun alussa ihastuin Koirani Skip -elokuvan näyttelijään nimeltä Frankie Muniz (hänestä ei valitettavasti tullut poikaystävääni.) Täysi-ikäisenä halusin selkääni tatuoinnin muistutukseksi siitä, että rakkaus karvakuonoihin kulkee mukanani aina siihen asti, kunnes kalma kellistää.

Kahlasin vanhoja valokuvia läpi ja kysyin äidiltäni, enkö ole koskaan pelännyt eläimiä. ”Et todellakaan”, hän vastasi. Muistan toki, miten juoksin koko lapsuuteni sekä kulkukissojen että kulkukoirien perässä niin Suomessa kuin ulkomailla. Ulkoilutin naapurin mäyräkoiria, luin kaikki Vuosaaren kirjaston koirakirjat läpi, suoritin TET-harjoittelut eläinkaupassa ja valmistuin 4H-liiton dogsitteriksi.

Koirien kuvaaja vai koiravalokuvaaja?

Kuvasin kaiken maailman piskejä jo kauan ennen ensimmäistä järjestelmäkameraani ja ostin kirpputoreilta kaikki koirakirjat, jotka bongasin. Tein kaikkeni todistaakseni vanhemmille, että ansaitsen oman koiran. Kun sitten 14-vuotiaana vuosien uuvutustaistelun jälkeen sain Dollyn, pakahduin onnesta. Ennen koiraa perheessämme oli ollut kaksi kissaa, gerbiilejä, kani ja akvaario, mutta saadessani koiranpennun syliini, äiti, isä ja minä tiesimme, että paluuta entiseen ei ole. Koira tuli jäädäkseen.

Harrastimme Dollyn kanssa tokoa, agilitya ja näyttelyitä. Kaikki match-show:t ja Kennelliiton koiraleirit merkattiin kalenteriin kuulakärkikynällä. Omistin koiraharrastukselle koko nuoruuteni, vaikka kilpailuviettini nukkui jo tuolloin ruususen unta. Dollysta ei koskaan tullut Suomen muotovaliota, eikä minusta sellaista koiranomistajaa, joka arvostelee koirakkoja niiden näyttelemenestyksen perusteella. Vaikka näin vierestä sertifikaatit, kunniapalkinnot ja voittajakehät ja tunsin Suomen parhaimmat juniorhandlerit, silmäni eivät koskaan huurtuneet hämärän peittoon kuin pokaalit talvinäyttelyssä.

Kun kuluttaa vuosia agility- tai tokokentän laidalla, näyttelykehissä tai ylimalkaan koiraharrastuksen parissa, näkee, kuulee ja oppii paljon. Leiriohjaanana, kehätoimitsijana ja kaverikoiraohjaajana oppii vielä vähän lisää. Olin jo tuolloin kuin toimittaja: tiesin kaikesta kaiken, mutta en mistään mitään.

Nykyisen koirani Sukan kanssa vierailemme säännöllisesti muistisairaiden luona ja odotamme, että agilityseuramme uusi kenttä valjastetaan käyttöön. Näyttelymaailma tuntuu entistä vieraammalta, enkä näe itseäni ravaamassa kehän laidalla muuten kuin huumorimielessä.

Yliopistossa tein kandikuvatyöni syringomyeliasta, ensimmäinen valokuvanäyttelyni kertoi koirista ja tämän kevään esiintymistaitokurssilla käytin argumentaatiopuheenvuoroni valistamalla kuuntelijoita cavalierien terveystilanteesta. Olen edelleen se sama pikkutyttö, joka hymyilee kadulla vastaantuleville pikinokille ja piirtää ruutuvihkoon mieluummin kissan kuin numeron.

 

Minä ja Dolly olimme alusta asti lyömätön parivaljakko.
Minä ja Ulle-mäyräkoira joskus 1990-luvulla...
"Katsokaa nyt, miten ihana tämä on!"
Jaa, jos kolahti:
Haluatko uusimmat blogipostaukset suoraan sähköpostiin? Liity tilaajien joukkoon!
Loading
Koira haudattuna -podcast pääsi Spotifyin suosituimpien podcastien listalle alle viikossa

Ensimmäiset Koira haudattuna -podcast-jaksot julkaistiin perjantaina 13. tammikuuta Spotifyssa ja SoundCloudissa. Alle viikkoa myöhemmin podcast löytyi Spotifyin Suomen suosituimpien podcastien listalta. "Voisitko tehdä koira-aiheisen podastin?" Muistan, että tällainen kysymys esitettiin minulle joskus Tiktokissa. Silloin ajattelin, että tuskinpa. Tiesin, miten paljon työtä ja vaivaa podcastien tekeminen vaatii. Ensin on keksittävä sellainen idea, jossa on jotain tolkkua. […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää
Koiranäyttelyt ovat nykymuodossaan muinaisjäänne ajalta, jota ei enää ole

Mitä tapahtuu, kun valitsee työstettäväkseen aiheen, joka ei miellytä kaikkia? Joulukuun 8. päivä vuonna 1980 John Lennon oli palaamassa levytysstudiolta kotiin, kun hän kuuli nimensä porttikongissa ja kääntyi katsomaan. Sen jälkeen tapahtui jotakin, jonka koko maailma muistaa vieläkin, 42 vuotta myöhemmin. Vain mestarilliset muusikot jättävät jälkeensä perinnön, josta tällainen tavallinen itähelsinkiläinen voi nauttia kotisohvalta käsin […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää
Mitä vastuullinen koiran hankinta tarkoittaa 2020-luvulla?

Koiran hankinta on yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä. Kun asian tekee huolella, välttää monet tyypillisimmistä ongelmista. Yksi hankki afgaaninvinttikoiran olohuoneen koristeeksi ja statussymboliksi, toinen bordercollien sohvakaveriksi. Molemmat tapaukset päättyivät siihen, että koiraparalle etsittiin hetken päästä uutta kotia lapsella puhjenneen allergian ja ajanpuutteen vuoksi. Me kaikki olemme kuulleet epäonnisia tarinoita siitä, kun koiran hankinta menee pieleen. Mistä […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää

Ota yhteyttä

    Jenna Lehtonen


    Toimitan kuvia ja tekstejä. Mielellään yhdessä.
    [email protected]
    +358 50 36444 80
    Itä-Helsinki
    Y-tunnus 2754766-3


    Rekisteriseloste ja tietosuoja

    Some