22.3.2018

Tästä syystä kuviini eksyy usein koira tai pari

Ala-asteella olin se tyttö, joka piti esitelmän kääpiökaneista ja pukeutui naamiaisiin aina kissaksi. Yläasteella lähdin välitunnilla mieluummin ulkoiluttamaan koiranpentua kuin maistamaan tupakkaa. Lukiossa minua nimitettiin koiranaamaksi. Matematiikan opettajani eivät koskaan ymmärtäneet, miksi piirsin paperille enemmän nelijalkaisia kuin numeroita.

Ennen yliopistoaikoja minulle sanottiin, että en voi löytää poikaystävää, koska Suomessa on niin paljon eläinallergikkoja. Niinpä 2000-luvun alussa ihastuin Koirani Skip -elokuvan näyttelijään nimeltä Frankie Muniz (hänestä ei valitettavasti tullut poikaystävääni.) Täysi-ikäisenä halusin selkääni tatuoinnin muistutukseksi siitä, että rakkaus karvakuonoihin kulkee mukanani aina siihen asti, kunnes kalma kellistää.

Kahlasin vanhoja valokuvia läpi ja kysyin äidiltäni, enkö ole koskaan pelännyt eläimiä. ”Et todellakaan”, hän vastasi. Muistan toki, miten juoksin koko lapsuuteni sekä kulkukissojen että kulkukoirien perässä niin Suomessa kuin ulkomailla. Ulkoilutin naapurin mäyräkoiria, luin kaikki Vuosaaren kirjaston koirakirjat läpi, suoritin TET-harjoittelut eläinkaupassa ja valmistuin 4H-liiton dogsitteriksi.

Koirien kuvaaja vai koiravalokuvaaja?

Kuvasin kaiken maailman piskejä jo kauan ennen ensimmäistä järjestelmäkameraani ja ostin kirpputoreilta kaikki koirakirjat, jotka bongasin. Tein kaikkeni todistaakseni vanhemmille, että ansaitsen oman koiran. Kun sitten 14-vuotiaana vuosien uuvutustaistelun jälkeen sain Dollyn, pakahduin onnesta. Ennen koiraa perheessämme oli ollut kaksi kissaa, gerbiilejä, kani ja akvaario, mutta saadessani koiranpennun syliini, äiti, isä ja minä tiesimme, että paluuta entiseen ei ole. Koira tuli jäädäkseen.

Harrastimme Dollyn kanssa tokoa, agilitya ja näyttelyitä. Kaikki match-show:t ja Kennelliiton koiraleirit merkattiin kalenteriin kuulakärkikynällä. Omistin koiraharrastukselle koko nuoruuteni, vaikka kilpailuviettini nukkui jo tuolloin ruususen unta. Dollysta ei koskaan tullut Suomen muotovaliota, eikä minusta sellaista koiranomistajaa, joka arvostelee koirakkoja niiden näyttelemenestyksen perusteella. Vaikka näin vierestä sertifikaatit, kunniapalkinnot ja voittajakehät ja tunsin Suomen parhaimmat juniorhandlerit, silmäni eivät koskaan huurtuneet hämärän peittoon kuin pokaalit talvinäyttelyssä.

Kun kuluttaa vuosia agility- tai tokokentän laidalla, näyttelykehissä tai ylimalkaan koiraharrastuksen parissa, näkee, kuulee ja oppii paljon. Leiriohjaanana, kehätoimitsijana ja kaverikoiraohjaajana oppii vielä vähän lisää. Olin jo tuolloin kuin toimittaja: tiesin kaikesta kaiken, mutta en mistään mitään.

Nykyisen koirani Sukan kanssa vierailemme säännöllisesti muistisairaiden luona ja odotamme, että agilityseuramme uusi kenttä valjastetaan käyttöön. Näyttelymaailma tuntuu entistä vieraammalta, enkä näe itseäni ravaamassa kehän laidalla muuten kuin huumorimielessä.

Yliopistossa tein kandikuvatyöni syringomyeliasta, ensimmäinen valokuvanäyttelyni kertoi koirista ja tämän kevään esiintymistaitokurssilla käytin argumentaatiopuheenvuoroni valistamalla kuuntelijoita cavalierien terveystilanteesta. Olen edelleen se sama pikkutyttö, joka hymyilee kadulla vastaantuleville pikinokille ja piirtää ruutuvihkoon mieluummin kissan kuin numeron.

 

Minä ja Dolly olimme alusta asti lyömätön parivaljakko.
Minä ja Ulle-mäyräkoira joskus 1990-luvulla...
"Katsokaa nyt, miten ihana tämä on!"
Jaa, jos kolahti:
  •  
  •  
  •  
Haluatko uusimmat blogipostaukset suoraan sähköpostiin? Liity tilaajien joukkoon!
"Me tarvitaan vain yksi kuva" – Sosiaalinen media voi olla firmasi tärkein markkinointikanava, miksi siis vähättelet sitä?

Saan toisinaan yhteydenottoja, jotka eivät johda mihinkään. Sellaiset puhelut ja sähköpostit alkavat yleensä sanoin: "Me tarvitaan vain yksi hyvä kuva." Toinen usein kuultu klassikkolause on: "Se kuva tulee vain sosiaaliseen mediaan." Ikään kuin julkaisu sosiaalisessa mediassa olisi jotenkin vähäpätöisempi asia kuin julkaisu vaikkapa firman mainoslehtisessä. Mitäpä luulet, kummalla on suurempi kohdeyleisö Sara Siepin Instagram-tilillä vai […]

Jaa, jos kolahti:
  •  
  •  
  •  
Lue lisää
Haluatko päästä Google-haussa ensimmäiselle sivulle? Näin hakukoneoptimointi parantaa tekstisi löydettävyyttä

Hakukoneoptimointi (Search Engine Optimization, SEO) edesauttaa kohderyhmääsi löytämään artikkelisi. Hyvin toimitettu ja hakukoneoptimoitu teksti palvelee sekä tekstin julkaisijaa että lukijaa. Tästä tekstistä löydät perusteluita sille, miksi hakukoneoptimointi on niin tärkeää. Olitpa sitten yrittäjä, joka toivoo nettisivuilleen lisää kävijöitä tai mediatalon esihenkilö, joka haluaa lisätä pitkäikäisten ja ajattomien verkkojuttujen määrää, hakukoneoptimoinnin merkitystä ei kannata väheksyä. Kun […]

Jaa, jos kolahti:
  •  
  •  
  •  
Lue lisää
Mika ”Haukikoira” Vornanen on entinen puhelinasentaja, josta tuli suosittu kalastusopas

Juttunäyte: Mika ”Haukikoira” Vornanen tunnetaan kalastuspiireissä miehenä, jonka intohimoihin lukeutuu suurhauen kalastus. Kalastusoppaan kyytiin päätyy kaikenlaisia ihmisiä julkkiksista polttariporukoihin. Tämä juttu on julkaistu alun perin Hymy-lehdessä 10/2020. Kun kalastusopas Mika ”Haukikoira” Vornanen nostaa merestä päivän ensimmäisen ahvenensa, hän hymyilee kuin pikkupoika. Saaliin koolla tai lajilla ei ole hänelle suurta merkitystä. Ilme pysyy yhtä onnellisena eväkkäästä […]

Jaa, jos kolahti:
  •  
  •  
  •  
Lue lisää

Ota yhteyttä

    Jenna Lehtonen


    [email protected]
    +358503644480 
    Orvokkitie 15 B
    Itä-Helsinki
    Y-tunnus 2754766-3


    Rekisteriseloste ja tietosuoja

    Some

    linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram