Haluan kuvata sitä, mikä elää ja kuohuu. Kirjoitin helmikuussa keikoista, joita en unohda. Sattuneesta syystä niitä keikkoja on kertynyt enemmän kuin kymmenen, joten on aika jatkaa kuvien ympärille kietoutuneiden tarinoiden kertomista.
Cheek palasi vuoden keikkatauon jälkeen Tampereen Ratinan stadionille vuonna 2015.
Loppuunmyytyyn paluukonserttiin saapui yli 20 000 ihmistä.
1. Elettiin kesää 2015, kun olin toisena vuotena peräkkäin Ilta-Sanomien kesäkuvaajana. Yksi sen kesän maagisimmista viikonlopuista kului Tampereen Blockfest-tapahtumassa, jonka pääesiintyjä oli Cheek. Muiden medioiden tapaan jonotimme toimittajan kanssa Ilves-hotellin yläkerrokseen, jotta saamme Jarelta kommentit ennen keikkaa. Aikaa oli rajoitetusti. Jutun lisäksi oli saatava sekä video että valokuvat, jotka olivat minun vastuulla. Tiihosen manageri varoitteli, että tähdellä on flunssa, eikä hän ole suostuvainen valokuviin. Ajattelin, että kysyn silti Jarelta, mitä hän itse tuumaa. Kannatti kysyä, sillä räppäri näytti peukkua idealleni siluettimaisesta kuvasta. Lopulta olimme käsitykseni mukaan ainoa media, joka sai Jaresta ja hotellihuoneesta muutakin kuin videomateriaalia. Ilta päättyi keikkakuviin ja ilotulitukseen, jota katselin kummitätini asunnon parvekkeelta. Lähetin kuvat toimitukseen, mutta muutama kuukautta myöhemmin kaikki raakakuvat tuosta viikonlopusta katosivat koneeltani. En tähän päivään mennessä ole saanut selville, mitä kuville oikein tapahtui. Onneksi edes muutama jpg-kuva jäi työpöydälleni. Nämä kaksi ovat niitä.
Kaisaniemen puistosta liikkeelle lähtenyt alaston polkupyöräkulkue vastusti yksityistä autoilua.
2. Kaisaniemen konsertin aikaan sataa yleensä vettä. Niin satoi myös vuonna 2014, jolloin tämä kuva on otettu. Olin menossa kuvaamaan keikkoja, mutta en voinut olla pysähtymättä paljaan pyllyn kohdalla. Kävelin lähemmäs ja otin tämän ruudun. Vielä tuolloin en pystynyt lähettämään kuvia suoraan paikan päältä toimitukseen, joten juoksin litimärkänä toimituksen ja Kaisaniemen puiston väliä useaan otteeseen. Rakkaudesta lajiin, sitä se todellakin oli.
Marianne Lauslehto on automyyjä, johon kannattaa tutustua.
3. Tapasin viime vuoden syksyllä Mariannen, kun kuvasin hänet Myynti&Markkinointi -lehteen. Keikat, joissa kuvattavan kanssa syntyy muutakin keskusteltavaa kuin sää, jäävät aina mieleen. Niin myös tuolloin. Kuvaamisen päätteeksi jäin Herttoniemen Delta Autoon kahville. Totesimme kuvattavan kanssa, että kumpikaan meistä ei koskaan halua tyytyä maksalaatikkoarkeen. Meillä oli jotain yhteistä. Jos ikinä päädyt etsimään autoa, tönin mielelläni sinut Lauslehdon asiakkaaksi. Hän on muuten koiraihmisiä, tietysti.
Jos karhut pussaisivat, se näyttäisi tältä.
Toimittaja Aleksanteri Pikkarainen ikuisti allekirjoittaneen karhukojussa vuonna 2013.
4. Jos muistan oikein, karhujen katselu- ja kuvauspaikkamme sijaitsi Kuusamon Kuntilammella. Kuvien metainfon mukaan olimme Pikkaraisen kanssa paikalla keskellä yötä. Vaikka olen iltauninen, pysyin hereillä kuin tottunut yövalvoja. Näimme useampia karhuja, jotka vaelsivat edessämme etsien haaskaa. Tuo mesikämmenten vakoiluelämys on sellainen, jota ei löydä etelästä. Taputan itseäni usein olkapäälle siitä hyvästä, että heittäydyin Koillissanomiin kesätoimittajaksi.
Kari Aihinen on suosikkikokkini.
5. Huomenta Suomi -ohjelma järjesti pressitilaisuuden Ravintola Teatterissa vuonna 2015. Yleensä pressitilaisuudet ovat hetkiä, joilloin kuvaajat kärkkyvät tv-kasvoja kuin lokkilauma ranskanperunoita. Näissä tilaisuuksissa tapanani on poiketa kaavasta ja hankkia piruuttaan sellaiset kuvat, joita ei muista toimituksista löydy. "Tuon näköisen naisen kanssa lähden mihin tahansa", oli Aihisen vastaus, kun kysyin, voidaanko ottaa kuvat ulkona. Älkää kysykö, miksi päädyimme kukkapuskaan. Jostain käsittämättömästä syystä tykkään tästä ruudusta tavattoman paljon. Toki tykkään myös malleista, jotka suostuvat hulvattomiin pyyntöihin ja heittäytyvät kameran edessä. Näin niitä pönötyskuvia vältellään!
Tämän kuvan on ottanut toimittaja Rita Tainola.
6. Ilman tätä kuvaa en muistaisi tuosta keikasta yhtään mitään. Kuvasin Tainola Show -ohjelman vieraita ja jotenkin kamera päätyi tähtitoimittajan käsiin. Kesän hauskimmat keikat olivat aika usein niitä, joissa Rita oli mukana. Toivon, että voin jonakin päivänä olla yhtä rohkea kuin hän.
Laurin talot -ohjelma alkoi vuonna 2017.
7. Pressitilaisuudesta oli kyse silloinkin, kun pyörimme viihdetoimittajan kanssa Lauri Ylösen vastavalmistuneessa kodissa Sipoossa. Vaikka talo oli täynnä toimittajia, Lauri onnistui luomaan ympärilleen kiireettömän ilmapiirin. Hän oli sellainen tyyppi, jonka olisi voinut jutella pidempäänkin. Keikka jäi mieleen jo siitä syystä, koska kuvasin talon kaikki mahdolliset yksityiskohdat villamatoista kattovalaisimiin.
Lehtikuvaaja Pete Aarre-Ahtio ikuisti minut keskellä katua.
8. Tämä otos lienee paras kuva, joka minusta on koskaan otettu lehtikuvaajan työssä. Kiitos vaan, Pete. Moni on luullut, että tausta on tehty Photoshopissa, mutta ehei, tilanne on täysin aito ja tosi – Stadin derby. Tältä siis näytän, kun olen töissä.
Mää ja Popedan mies!
9. Tätä kuvaa ei varmaan tarvitse perustella sen enempää. Iskelmä festivaalien päätteeksi ajauduin Paten kainaloon. Vähemmästäkin leviää kasvoille omituinen hymy. Sen jälkeen, kun saan Eppujen kanssa vastaavanlaisen otoksen, olen saanut tältä työtä kaiken. Otos löytyy muuten myös gradustani.
Sisko Warpenius, Ain Einn ja Pirjo Karjalainen heittivät kannun käskystä ilmaan.
10. Palataan vielä hetkeksi Kuusamoon, josta tämä kuva on peräisin. Keikka oli luonteeltaan tyypillinen, mutta pakotin itseni keksimään jotakin uutta ja hauskaa. Tämä kuva syntyi, koska halusin haastaa itseni ja palata toimitukseen tyytyväisenä. Niin kävi.
