"Oho, onpa kallis kuvaaja!" Tästä kaikesta maksat, kun palkkaat ammattivalokuvaajan

Vaikka rakastan työtäni yhtä paljon kuin 8-viikkoisia koiranpentuja, yrittäminen ei voi olla hyväntekeväisyyttä. Siksi aikani ei ole ilmaista. Jos kuvittelet ammattikuvaajan työn olevan napin painamista ja satunnaista räpsimistä, olet yhtä pihalla kuin lumiukko Ivalon K-marketin parkkipaikalla kesäkuussa.

Ammattilaisten hintatasoa ronkkivat amatöörit ja harrastajat, jotka tekevät kuvauskeikkoja polkuhintaan ja vääristävät samalla alan markkinoita. Siksi valokuvaajien hinnat vaihtelevat kympeistä tonneihin ja kaikkeen siltä väliltä. Koska kuvaajan ammattinimike ei ole suojattu, kuka tahansa voi pystyttää kotisivut ja tituleerata itseään huippukuvaajaksi, vaikka portfoliosta löytyisikin ainoastaan kukkakuvia, auringonlaskuja ja pyöreitä kiviä.

Koska uusia kuvaajia ryntää alalle kuin mummoja perjantaibingoon, asiakkaan on helppo mennä lankaan edullisen hinnan vuoksi. Lisäksi hänen on entistä hankalampaa löytää helmet simpukoista. Silloin käy herkästi niin, että kuvaajaksi palkataan se, joka löytyy helposti ja nopeasti. Yleensä se on serkun veljen kummipoika, kaverin kaveri, työpaikan viestintä-Vesa tai se, jonka nimi tuli ensimmäisenä vastaan Google-haussa. Ei siis välttämättä se ansioitunut konkari, joka on käyttänyt vuosia alan opiskeluun ja kuvannut tuhansia haastatteluja, urheilu- ja kulttuuritapahtumia ja tiedotustilaisuuksia kaikille Suomen valtamedioille.

Runsaassa valokuvaajatarjonnassa on kuitenkin yksi hyvä puoli: jokaiselle löytyy jotakin. Sama kaava pätee kaikessa ostamisessa. Siinä missä yksi tyytyy Fazerin siniseen, toinen haluaa ehdottomasti Lindt-suklaata. Enhän minäkään halua asiakkaakseni ihmistä, jolle riittää kuka tahansa. Mitä tarkemmin tietää, mitä haluaa, sen helpompaa on myydä tai ostaa.

Osta pieneltä, tue taloutta

Etsitpä sitten valokuvaajaa, parturi-kampaajaa tai remonttifirmaa, hyvin tehty pohjatyö maksaa itsensä takaisin. Mitä paremmin olet perehtynyt yritykseen tai yrittäjään ennen ostopäätöstä, sitä todennäköisemmin olet tyytyväinen lopputulokseen. Jos etsit halvinta mahdollista tekijää, älä koskaan odota parasta mahdollista lopputulosta.

Suurin osa valokuvaajista toimii yksityisyrittäjänä, joten parempi olisi puhua persoonan ja kaiken hänen kokemuksensa palkkaamisesta kuin anonyymin valokuvaajan, jonka nimi unohtuu heti ensimmäisen laukaisun aikana.

Kun ostat pieneltä tekijältä, tiedät mitä saat ja keneltä. Saat yksilöllistä palvelua ja voit olla varma siitä, että eurot menevät todennäköisemmin ruokakauppaan kuin veroparatiisiin.

Ota selvää, kenet haluat kuvaajaksesi. Siinä on ero, työskenteletkö lehtikuvaajataustaisen yliopistotutkinnon omaavan kuvajournalistin kanssa vai pelkästään tuttujen häitä ja vauvoja kuvanneen amatöörin, joka kuvaa pelkästään automaattiasetuksilla luonnonvalossa.

Sinä et nimittäin maksa valokuvaajalle ainoastaan kahdesta rungosta, objektiiveista, muistikorteista, käsisalamoista, jalustoista, heijastimista, matkakuluista ja Photoshopista, vaan maksat ennen kaikkea kokemuksesta. Siitä, että joku tietää sinua paremmin, miten valon ja erilaisten teknisten vempeleiden kanssa toimitaan. Rahasi menevät ammattilaiselle, koska hän tietää, mitä tekee. Hän hallitsee ihmiset, hän hallitsee valon – kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

On äärimmäisen tärkeää muistaa, että yksinään ammattirungon omistaminen ei tee yhdestäkään ihmisestä ammattilaista. Hyvä kamera ei siis ole tae mistään, sillä ihminen sen takana ottaa ja hakee kuvat.

Kirjanpitäjästä yrittäjän eläkevakuutukseen

Valokuvaajan poikkeuksellisen edulliseen hintaan löytyy yleensä kaksi syytä. Joko tekijä saa toimeentulonsa jostain muualta tai sitten hän ei maksa yrittäjälle pakollisia maksuja. Niitä ovat esimerkiksi YEL-vakuutus ja 24 prosentin arvonlisävero. Niiden lisäksi ammattikuvaaja vakuuttaa kalustonsa, maksaa luultavasti jäsenmaksua alansa liitolle, kouluttautuu säännöllisesti ja huoltaa kameran ja linssien ohella tietokonettaan.

Valokuvaajayrittäjän rahaa uppoaa myös muun muassa kirjanpitäjälle, domainien hallintaan, kuvankäsittelyohjelmistoihin, liikkumiseen ja uusiin hankintoihin.

Annan esimerkin. Kamerassani on muistikortti, joka maksaa 349 euroa. Se on summa, jota kaikki eivät ole halukkaita maksamaan esimerkiksi tunnin henkilökuvauskeikasta. Samalla se on hinta, jonka alle minun on turha liikuttaa itseäni yhdellekään keikalle, ellen välttämättä halua tehdä hyväntekeväisyyttä.

Jos laskutan kuvauskeikasta asiakkaalta 500 euroa, johon sisältyy edellä mainittu arvonlisävero, kaikkien yrittäjälle pakollisten maksujen jälkeen minulle jää tuosta summasta käteen noin puolet. Mitä useampi ymmärtäisi tämän, sen helpompaa yksityisyrittäjien tukeminen Suomessa olisi.

Kun lääkäri lähettää sinut magneettikuvaukseen, maksat mukisematta sen, mitä hinnastossa lukee. Onhan kyseessä oma terveytesi, jota arvostat. Mikset soveltaisi ajatusta myös alaan, jonka ammattilainen huolehtii siitä, että sinulla on jotain, mitä muistella kiikkustuolissa? Et kuitenkaan ruinaa alennuksia ruokakaupassakaan.