Kennelliiton järjestämää valtakunnallista Koiranpäivää vietetään 24. huhtikuuta. Hyvän mielen sisältöjen lisäksi kannustan levittämään tietoa rotukoiramaailman ongelmista. Mitä useampi tiedostaa epäkohdat, sen paremmin koirat tulevaisuudessa voivat.
Harkitseeko tuttusi englanninbulldoggin hankkimista? Aikooko ystäväsi ostaa pennun Tori.fi:stä? Tiedän tunteen. Koirakuumeista mieltä on vaikea saada muuttumaan. Kun päässä siintää ajatus suloisesta pikinokasta ja pehmeistä pikkutassuista, ulkopuolisen varoitussanat on helppo ohittaa olankohautuksella ja kuuntelemattomuudella. Eihän koiran hankkiminen mitään rakettitiedettä ole, joku uskoo. Maalaisjärjellä pötkii pitkälle, toinen kuvittelee. Seuraavaksi astutaan miinaan.
Koiranpäivä on hyvä syy levittää tutkittua tietoa rotukoirien tilanteesta. Eläinlääkärit ja tutkijat varoittelevat vuodesta toiseen niin pentutehtailun vaaroista kuin brakykefaalisista ja kondrodystrofisista koiraroduista, jotka kärsivät lukuisista erilaisista terveysvaivoista. Meillä on koiria, joiden pikkuaivoille ei ole tarpeeksi tilaa kallossa. Koiria, jotka eivät voi elää lajinomaista elämää liioitellun rakenteensa vuoksi ja koiria, jotka eivät pysty lisääntymään ilman keinosiemennystä tai ihmisen käsiapua. Nämä ovat asioita, joista koirakirjoista ei löydy kuvia.
Monia sairaita piirteitä pidetään rotuominaisuuksina, mutta ei mopsi kuorsaa huvin vuoksi. Se kuorsaa, koska sen kuono on jalostettu olemattomiin ja nielu niin ahtaaksi, ettei happi meinaa kulkea. Koira haudattuna -podcastin tuottaminen on opettanut minulle sen, että vaikka rodut vaihtuvat, ongelmat eivät katoa minnekään. Välillä tuntuu kuin haastattelisin yhtä ja samaa ihmistä. Niin sairaita lukuisat rotukoirat ovat – corgeista tanskandoggeihin ja kiinanpalatsikoirista ja saksanpaimenkoiriin.
Mitä tiiviimmin koiramaailman kuvioihin perehtyy, sitä syvemmälle saappaat uppoavat epäkohtien suohon. Ymmärtääkseen rotukoirien terveyttä, on ensin tutustuttava niiden syntyperään ja historiaan. Koirarodut ovat ihmisen luoma keksintö. Ilman ihmistä saman lajin rodut nimittäin sekoittuisivat ja lakkaisivat olemasta.
Maailman villikoirapopulaatioissa ei näy runsaita ihopoimuja, maahan asti valuvia luppakorvia tai päästä pullottavia rähmäsilmiä. Ei, niitä näkee koiranäyttelyissä. Niissä kauneusmittelöissä, jotka ihminen kehitti 1800-luvulla ensin metsästäjien, sittemmin eliittirouvien vapaa-ajan huvitukseksi. Aikajanaan nähden on uskomatonta, miten vähän koiranäyttelyiden etiketti on näiden vuosikymmenten aikana muuttunut. Merkittävä osa vanhan liiton harrastajista on edelleen niitä kölninvedeltä tuoksahtavia herroja sekä lattakenkäisiä rouvia 40:n denierin sukkahousuissaan, kuten Maaseudun Tulevaisuuden kolumnisti hiljattain muotoili.
Ulkonäkökeskeinen näyttelytoiminta ja ihmisten keksimien rotumääritelmien vaaliminen on johtanut suljettuihin populaatioihin, rajallisiin yksilömääriin, sukusiitokseen ja rotupuhtausajatteluun. Koirista on tullut meille hyödykkeitä, joiden avulla kohotamme omaa statustamme, tyydytämme egoamme ja haemme sosiaalista hyväksyntää.
Rotukoira edusti jo 1800-luvulla paremman väen symbolia. Siksi osa näyttelykoiraharrastajista kohottelee kulmia sekarotuisille pennuille ja rescue-koirille, jotka eivät täytä ulkonäkökriteerejä ja sukutauluvaatimuksia. Samaan aikaan kun toisella puolella maailmaa kuolee kodittomia koiria, Suomessa monistetaan lisää sairaita rotukoiria. Niille löytyy aina ostajia. Ehkä juuri se sinun tuttusi tai ystäväsi? Helpota hänen elämäänsä ja jaa tämä teksti eteenpäin.
Lopuksi hyödyllisiä linkkejä ja vinkkejä kirjoista ja dokumenteista, johin jokaisen itseään koiraihmiseksi kutsuvan kannattaa tutustua:
Jos haluat tutustua minun koiratekemisiini paremmin, muista tilata tämän tekstin lopusta uusimmat blogikirjoitukseni sähköpostiisi.
Joko huomasit, että Koira haudattuna -projekti on saanut oman verkkokauppansa? Tutustu tuotteisiin ja tue tiedonvälitystä ostamalla esimerkiksi koira-aiheinen kangaskassi.
Koira haudattuna -podcastin toukokuun ensimmäisen jakson vieraana on Tiktokista tuttu trimmaaja Frans "Kultaturri" Forsman. Hän kertoo siitä, miten harrastuksesta voi lopulta tulla työ. Miten ekonomi päätyy trimmausalalle? Se on yksi niistä kysymyksistä, joita esitän trimmaaja Frans Forsmanille heti podcast-jakson alussa. On aina yhtä kiinnostavaa kuulla, mikä saa ihmisen tekemään urakäänteen ja vaihtamaan palkkatyöt yrittäjyyteen. Törmäsin […]
Mopsikasvattaja Nina Suorsa palkittiin tammikuussa Kennelliiton Vuolasvirta-palkinnolla, joka on kuin tuulahdus menneisyydestä. Tiedätkö, miltä mopsista tuntuu vetää henkeä ennen sierainten avarrusleikkausta? Toisin kuin normaalikuonoiset koirat, monet brakykefaaliset eli lyhytkuonoiset koirat eivät yritä päästä leikkauksen jälkeen hengitysputkesta eroon. Päinvastoin, ne viihtyvät putki suussa. Silloin nämä koirat saavat elämänsä ensimmäistä kertaa kunnolla happea. Jos haluat demonstroida mopsin […]
Palttiarallaa vuosi sitten julkaisin Koira haudattuna -projektistani maistiaiskuvia, joiden myötä käynnistyi loputtomalta tuntuva lumipalloefekti. Pallo vyöryy edelleen hitaasti eteenpäin ja kasvaa kerros kerrokselta suuremmaksi. Se tarkoittaa muutosta. Jos kuluneelle vuodelle pitäisi antaa nimi, se olisi Hundkarusellen. Vaikka kuluneet 356 päivää ovat sisältäneet lukuisia epämukavia hetkiä, en vaihtaisi tätä vyyhtiä pois. En jättäisi kuvaamatta niitä kuvia, […]
