Koira haudattuna -podcast pääsi Spotifyin suosituimpien podcastien listalle alle viikossa

Ensimmäiset Koira haudattuna -podcast-jaksot julkaistiin perjantaina 13. tammikuuta Spotifyssa ja SoundCloudissa. Alle viikkoa myöhemmin podcast löytyi Spotifyin Suomen suosituimpien podcastien listalta.

"Voisitko tehdä koira-aiheisen podastin?" Muistan, että tällainen kysymys esitettiin minulle joskus Tiktokissa. Silloin ajattelin, että tuskinpa. Tiesin, miten paljon työtä ja vaivaa podcastien tekeminen vaatii. Ensin on keksittävä sellainen idea, jossa on jotain tolkkua. Koska tänä päivänä joka toisella ihmisellä on oma podcast, ei ole järkevää tuottaa mitään merkityksetöntä diibadaabaa. Sitä löytyy jo riittävästi.

Toisekseen hyvä ideakaan ei aina riitä, jos podcast ei löydä kuulijoitaan. Tuntematon juontaja ja pienen nichen aihe ovat herkästi kombo, joka ei houkuta massoja. Sellainen edellyttää tekijältään yleensä vapaaehtoistyötä, jolloin kuluja syntyy enemmän kuin menoja. Jos podcastia vetää julkisuudesta tuttu henkilö, itse aiheen ei välttämättä tarvitse olla kovin mediaseksikäs. Tunnettu henkilö saa monesti käyttöönsä mediatalon muskelit ja koneiston, jonka avulla podcastin markkinointi on tehokasta.

Tekeminen vaatii toki muutakin kuin idean ja juontajan. Se vaatii muun muassa jokaisen jakson aihevalinnan rajauksen, käsikirjoituksen, haastateltavan buukkaamisen ja akustoidun studion, jonka avulla äänenlaatu pysyy priimana. Mikään yllä mainitusta ei ole ilmaista. Aika on rahaa, etenkin yrittäjälle. Ajattelin, että yhden naisen koneistollani on turha vaiva toteuttaa podcastia, joka ei kuitenkaan löytäisi riittävästi kuulijoita. Olin väärässä.

Edellinen podcastini, Viimeinen sammuttaa valot, antoi äänen lehtikuvaajille. Podcast ei koskaan löytynyt Spotifyin suosituimpien listalta. Alan tekijöitä ei ole Suomessa yhtä paljon kuin esimerkiksi sairaanhoitajia. Lehtikuvaus ei kiinnostanut suurta yleisöä, eikä juontajakaan ollut mistään tuttu. Joku Jenna vaan.

Nyt tilanne on toisenlainen. Tilastokeskus arvioi vuonna 2018, että Suomesta löytyy yli 700 000 koiraa. Koronapandemia kiihdytti pentubuumia, joten nykyinen luku lähentelee luultavasti miljoonaa. Puhutaan vähän isommista luvuista kuin edellisen podcastini kohdalla. Nyt ei enää puhuta muutamista sadoista, nyt puhutaan miljoonista.

Koirapodcast, joka kertoo ihmisistä

Koirapodcasteja löytyy pilvin pimein. En halunnut tehdä sellaista eläinpodcastia, joita Spotify on pullollaan. En sellaista, jossa pureudutaan koiran kouluttamiseen ja positiiviseen vahvistamiseen. En sellaista, jossa kerrotaan, miten pentu kasvatetaan kunnon koirakansalaiseksi. Vielä vähemmän sellaista, jossa kerrotaan, mitä koiran kanssa voi harrastaa.

Halusin tehdä podcastin, joka puuttuu kokoelmasta. Sellaisen, jossa puhutaan koiramaailman pimeistä nurkista. Niistä, joihin kukaan ei osoita taskulampulla valoa. Yli 20 vuotta koiraharrastuksen parissa on nimittäin opettanut, että ihminen ei aina ole koiran paras ystävä. Siitä meidän pitäisi puhua enemmän. Ei siitä, millä shampoolla Muppe kannattaa pestä.

Kapea geenipooli, sisäsiittoisuus ja ulkomuoto edellä tapahtuva jalostus on johtanut siihen, että meillä on koiria, jotka eivät voi hengittää normaalisti, koiria, joiden pikkuaivot eivät mahdu niiden kalloon ja koiria, jotka eivät pysty lisääntymään ilman ihmisen apua. Kaikki tämä on ihmisen aikaansaannosta.

Valtaosa nykypäivän koiraroduista on luotu 200 vuoden aikana. Ulkomuotovaatimukset ovat vuosien saatossa muokkautuneet enimmäkseen koiranäyttelyissä. Jalostuskoiria valitaan näyttelytulosten perusteella, vaikka suurin osa koirista päätyy tavallisiksi kotikoiriksi. Keskustelut tulenaran aiheen ympärillä kuohuvat tasaisin väliajoin, ja koiranomistajien tunteet kiilaavat liian usein järjen edelle. Se ei varsinaisesti edistä koirien terveystilannetta, päinvastoin.

Kun syksyllä 2022 rustasin apurahahakemusta Journalistisen kulttuurin edistämissäätiölle, en vielä tiennyt, että projektini tulee sisältämään paljon muutakin kuin perinteisiä dokumentaarisia valokuvia. Homma karkasi niin sanotusti käsistä. Haluan antaa ihmisille paljon enemmän ja tehdä kaikkeni sen eteen, että tieto saavuttaa mahdollisimman monet. Siksi Koira haudattuna -podcast on eräänlainen bonuspala entisille, nykyisille ja tuleville koiranomistajille, jotka etsivät sellaista tietoa, jota ei haluta jakaa.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia haastateltavia, jotka olette kertoneet tarinanne. Toivon, että teidän kaltaisia ihmisiä löytyy tulevaisuudessa entistä enemmän. Kiitos myös kaikille kuulijoille ja taustajoukoille, joiden ansiosta tämä podcast näki päivänvalon.

Jos jotakin tuppaa syntymään, se näemmä kannattaa tehdä.