Toissa päivänä soitin koronaviruksen kourissa olevan mieheni puolesta Helsingin koronaneuvontapalveluun. Kukaan ei vastannut soittooni, vaan minulle kerrottiin, että: "Olemme kaikki juuri nyt varattuja. Ole hyvä ja odota. Vastaamme mahdollisimman pian." Kuuntelin rätisevää klassista musiikkia vajaa 10 minuuttia ennen kuin yritin vielä soittaa uudelleen. Lopulta jätin takaisinsoittopyynnön.
Sen jälkeen soitin Malmin koronaterveysasemalle. Painoin ykköstä, koska halusin palvelua suomeksi. Sen jälkeen painoin toista näppäinta ja toivoin, että se johtaisi johonkin. Se johti suoraan takaisinsoittopalveluilmoitukseen. Turhauduin, mutta sitten puhelimeni alkoi soida. Luurin toisessa päässä oli sairaanhoitaja, jolle sain vihdoin selitettyä tilanteestamme. Hoitaja kysyi, onko viikon ajan kuumetta potenut Lauri-mieheni tavannut vielä kertaakaan lääkäriä. Kerroin, että ei ole.
Hoitaja oli sitä mieltä, että huonovointisen potilaan olisi hyvä tavata lääkäri joko Malmin tai Laakson terveysasemalla. Ennen puhelun päättymistä hän vielä huomautti: "Älä missään nimessä anna miehellesi auton avaimia. Hän ei saa ajaa autoa itse." Samaan hengenvetoon hoitaja kertoi, että Taksi Helsinki on ainoa yhtiö, joka kuljettaa koronapotilaita pk-seudulla. Siinä vaiheessa oli jo iltapäivä, kello oli hieman yli kolme.
Sillä välin, kun Lauri valmistautui lähtemään Malmin koronaterveysasemalle, minä tilasin hänelle taksin. Nopean päässälaskutoimituksen perusteella arvelimme, että potilas ehtisi kohteeseen juuri ennen kello neljää, jolloin paikka menisi kiinni. Kello kävi, ja mieheni käveli kadun varrelle odottamaan taksitilausta. Kun kymmenen minuuttia oli jo kulunut, eikä taksia näkynyt missään, me molemmat hermostuimme. Alkoi olla jo kiire.
Soitin Taksi Helsinkiin ja kysyin, missä ihmeessä auto luuraa. Taksikeskuksessa kerrottiin, että auto oli kyllä matkalla Itä-Helsinkin, mutta se oli vasta Pasilan kohdalla, josta se oli myös lähtenyt liikkeelle. Hiillyin, peruin tilauksen ja tein puhelimen toisessa päässä olleelle selväksi, että meillä oli tilanne päällä. Emme voineet odottaa taksia, joka olisi saapunut Vartiokylään 30 minuutin viiveellä.
Tässä vaiheessa koronapotilas käveli takaisin kotimme eteen ja huusi minulle: "Heitä ne auton avaimet." Muistin sairaanhoitajan käskyn, mutta päätin siinä hetkessä olla noudattamatta sitä. Kuumeinen Lauri hyppäsi autoon, jotta saisi apua itselleen.
Tänään, useita verikokeita ja keuhkokuvia myöhemmin, 33-vuotiaalla Laurilla todettiin koronaviruksen aiheuttama keuhkokuume.
Tieto on pirstaloitunut
Kertomani tarina on vain yksi murheenkryyni kuluneelta viikolta, joka on pikakelauksen tavoin tehnyt selväksi sen, mitä emme vielä helmikuun alussa koronaviruksen kavaluudesta tienneet.
Viimeiset päivät ovat opettaneet, että tarvitset salapoliisin kyvyt ja loputtomasti aikaa, jos haluat löytää mielessäsi majailevaan koronakysymykseen vastauksen internetin pohjattomasta suosta. THL:n verkkosivusto on kuin minkä tahansa viraston intranet – tiedon hautausmaa, jossa pyörit vanhentuneiden linkkien, geneeristen kuvapankkikuvien ja kapulakielisten tiedotteiden välissä mitään löytämättä.
En ole aikoihin kaivannut yhtä paljon tavallisten ihmisten selviytymistarinoita kuin nyt. En halua kuulla Jari Litmasen tai Baba Lybeckin koronakamppailuista yhtään mitään. En halua nähdä sosiaalisessa mediassa yhtäkään bossladya enkä Lapin laskettelijaa. Vaikka olen itsekin yrittäjä, juuri nyt minua ei kiinnosta, joutuuko tästä "show:sta" kärsivä Henri Alén sulkemaan ravintolansa.
Haluan tietoa perheistä, joissa ollaan onnistuttu välttelemään virustartuntoja, vaikka yksi taloudesta on sairastunut. Haluan kuulla, montako viikkoa viruksen pahin vaihe kestää, ja miten oireita voi lievittää. Haluan takertua toivoon.
Pandemian keskellä tiedon löytäminen ei ole tehty helpoksi. Yhtä vaikeaa on pysyä kartalla siitä, missä eri paikoissa on voinut altistua koronavirukselle. Yksikään niistä yrityksistä, joiden tiloissa Lauri oli juuri ennen positiivista koronatestitulostaan, ei ole tiedottanut omissa kanavissaan, että firman tiloissa on saattanut vierailla koronaa kantava. Ei yksikään. On turha luottaa arvioihin, joiden perusteella korona-altistumisia on kävijämääriin nähden vähän ravintoloissa ja kuntosaleilla.
Mitä korona sitten on opettanut?
No, kärsivällisyyttä ainakin...
Keräsin tähän loppuun vielä kollektiivisesti tiedoksi konkreettisia oppeja, joista saattaa olla iloa myös sinulle.
–Koronavirus ei ole mikään ”pikku flunssa”, joka paranee empatialla. Oireet voivat kestää useamman viikon, jopa pidempään. Facebookista löytyy koronaan sairastuneille ja heidän läheisilleen tarkoitettu vertaistukiryhmä.
–Jos haluat päästä ilmaiseen koronatestiin, valehtele itsesi oireelliseksi. Muuten joudut pulittamaan yli 100 euroa siitä, että muovipukuun sonnostautunut hoitaja tunkee nenääsi pitkän tikun.
–Kaikki ihmiset eivät tiedä, että esimerkiksi Espoon kaupunki kokoaa sivuilleen tiedot julkisista paikoista, joissa on saattanut altistua koronavirukselle.
–Helsingin koronapuhelin on niin ruuhkautunut, että sinne ei kannata soittaa, ellei välttämättä halua kuunnella rätisevää klassista musiikkia ja leikkiä soittavansa Joulupukin Kuuma linjaan.
–Jos päädyt Malmin koronaterveysasemalle, joka on avoinna klo 8-16, varaudu siihen, että et ole ainoa potilas paikalla.
–Selvitä etukäteen, mitkä taksiyhtiöt ottavat kyytiin koronapotilaita.
–Jos olet yrittäjä, joka maksaa YEL:liä minimin mukaan, välttele karanteeniin joutumista viimeiseen asti.
–Mikäli saat iltapäiväajan Vuosaaren koronavaunuun, mene paikalle myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jos et halua seisoa pakkasessa tuntia.
–Kerää ympärillesi ystävällismielinen katras, joka auttaa silloin, kun et itse pääse apteekkiin.
