Mitä vastuullinen koiran hankinta tarkoittaa 2020-luvulla?

Koiran hankinta on yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä. Kun asian tekee huolella, välttää monet tyypillisimmistä ongelmista.

Yksi hankki afgaaninvinttikoiran olohuoneen koristeeksi ja statussymboliksi, toinen bordercollien sohvakaveriksi. Molemmat tapaukset päättyivät siihen, että koiraparalle etsittiin hetken päästä uutta kotia lapsella puhjenneen allergian ja ajanpuutteen vuoksi. Me kaikki olemme kuulleet epäonnisia tarinoita siitä, kun koiran hankinta menee pieleen. Mistä se oikein johtuu?

Vaikka Suomen eläinsuojeluyhdistys valistaa rutiininomaisesti pentutehtailun vaaroista, Helsingin Sanomat kirjoittaa sairaaksi jalostetuista koiraroduista, Yle julkaisee dokumentin koiramaailman epäkohdista ja MTV nostaa esiin koiran hankinnan kompastuskivet, joka vuosi Suomesta löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka hankkivat koiran päähänpistosta, hetken huumassa. Tällaisia tarinoita yhdistää usein se, että uusi perheenjäsen kotiutetaan epämääräisistä oloista mahdollisimman edullisesti.

Joskus se tarkoittaa kauppoja huoltoaseman parkkipaikalla, joskus rähmäsilmäistä reppanaa, joka kuolee heti kättelyssä uuden omistajan kotiin. On koiria, jotka päätyvät leluiksi lapsiperheisiin ja koiria, jotka ostetaan oman egon jatkeeksi tai somisteeksi sosiaaliseen mediaan. Yhtä paljon on koiria, jotka rähjäävät remmissä, ahdistuvat yksinolosta, yrittävät ilmaista kipuaan ja purevat ruokkivaa kättä. Monet näistä ongelmista johtuvat siitä, että hihnaa pitelee ihminen, joka ei koiraa hankkiessaan tiennyt, mitä tekee.

Eniten virheitä sattuu silloin, kun koira hankitaan samalla kaavalla kuin maitolitra kaupasta. Tartutaan ulkonäön ja trendien perusteella siihen, joka osuu ensimmäisenä käteen, eikä mietitä yhtään sisällysluetteloa saati valikoimaa. Lopputuloksena käteen jää katkera maku, kyyneleitä ja kiertopalkintokoira.

Kierrä pentutehtailijat kaukaa

Hetken mielijohteesta koirakaupoille lähteneet ostajat unohtavat yleensä kaksi asiaa. Ne ovat sääli ja pelastus. Sellaisten tunteiden johdattelemat kaupat päättyvät usein pentutehtailijan voittoon. Nappisilmäistä hännänheiluttajaa tuijottaessa ensikertalainen sortuu helposti virheisiin, jotka kokenut koiranomistaja kiertää kaukaa. Se pentueen pienin ja pelokkain ei välttämättä ole sinua varten, vaikka myyjä sen sinulle mielellään luovuttaisi, kunhan ensin saa euronsa ja sen jälkeen katoaa prepaid-liittymineen kuin marjastaja erämaahan.

Tori.fi on pullollaan pentutehtailijoiden laatimia myynti-ilmoituksia. Tällainen epäluotettava myyjä voi esiintyä täysin tekaistulla nimellä ja kaupitella eri rotuisia koiranpentuja, joita ei ole rekisteröity Suomen Kennelliittoon. Myynti-ilmoitusten kuvat ovat suttuisia räpsyjä ja kirjoitusasu kaikkea muuta kuin kaunista suomen kieltä. Pentutehtailija haluaa päästä tuotoksistaan eroon mahdollisimman nopeasti. Häntä ei motivoi se, millaiseen kotiin pentu päätyy. Häntä motivoi raha.

Mitä enemmän tällaisille pimeille pennuille löytyy kysyntää, sitä enemmän niitä kaupataan kaiken maailman palstoilla. Kun ostaja ei tiedä, mitä hänen pitäisi myyjältä kysyä, epäeettinen bisnes ja elävien eläinten hyväksikäyttö jatkuu ennallaan. Valitettavasti edes Suomen Kennelliiton jäsenyys ei takaa sitä, että kasvattaja toimisi koirien hyvinvoinnin asialla. Ei tarvitse viettää montaa minuuttia Koira.Netissä huomatakseen, että jalostukseen käytetään alle vuoden ikäisiä narttuja, sukurutsauksen tuotoksia ja koiria, jotka eivät millään tasolla täytä kaunopuheisten rotumääritelmien terveysvaatimuksia. Kennelliitto sallii muun muassa englanninbulldoggien kaltaisten rotujen monistuksen, vaikka kyseinen rotu ei pysty edes lisääntymään ilman ihmisen apua.

Jos jokin on koiramaailmassa varmaa, niin se, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Kennelliitto toki mielellään kertoo edistävänsä terveiden ja hyväluonteisten rekisteröityjen rotukoirien kasvatusta. Kuitenkin jo vuosikymmenten ajan koirien kauneutta on ympäri maailmaa edistetty enemmän kuin niiden luonnetta ja terveyttä. Siksi meillä on sairaaksi jalostettuja koirarotuja, jotka syntyvät kehityshäiriöiden kera. Aiheesta on kirjoittanut osuvasti muun muassa amerikkalainen Michael Brandow kirjassaan A Matter of Breeding: A Biting History of Pedigree Dogs and How the Quest for Status Has Harmed Man's Best Friend. Tätä opusta suosittelen jokaiselle entisille, nykyiselle ja tulevalle koiranomistajalle.

Sitä saat, mihin tyydyt

Samaan aikaan, kun Suomessa ja maailmalla tuotetaan kansalaisille uusia sairaana syntyviä ja kapean geenipoolin omaavia karvaisia perheenjäseniä ja kaiken maailman hypoallergisiksi väitettyjä design-puudeleita, esimerkiksi Amerikassa kuolee vuosittain miljoonia koiria, joille kukaan ei ole tarjonnut kotia. Se on ajatus, joka saattaa hämmentää kokenuttakin koiranostajaa. Miksi tuotamme tänne jatkuvasti uusia pentuja, kun tiedämme, että koirista ei varsinaisesti ole pulaa missään?

Entä mistä ihmeestä tietää, mikä on eettinen ja vastuullinen tapa hankkia koira? Jos ulkomailta rahdatut rescue-koirat ovat tautiriski, ovatko Kennelliiton alaisen kasvattajan lyhytkalloiset luomukset yhtään sen parempi ratkaisu? Mikä rotu on geneettisesti tarpeeksi terve? Ovatko kaikki rotukoirat sairaita?

Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joihin ei ole olemassa yhtä selkeää vastausta. Niitä riittää yhtä paljon kuin riittää koiranomistajiakin. Näyttelytuomarin mielestä koira hankitaan Vuolasvirta-palkinnon saaneelta kasvattajalta. Rescue-toiminnassa mukana hääräävän vapaaehtoisen mielestä koira adoptoidaan ulkomaiselta tarhalta.

Koiraa harkitsevan ihmisen on syytä tehdä salapoliisityönsä hyvin, mikäli haluaa välttyä suuremmilta ongelmilta. Koiran hankinta vaatii etukäteen tehtävää selvitystyötä, harkintaa ja ennen kaikkea ajattelua. Parhaassa tapauksessa ihminen jättää koiran ostamatta silloin, kun omat resurssit loppuvat kesken. Mitä perusteellisemmin tekee pohjatyöt, sitä todennäköisemmin saa kotiinsa koiran, joka jättää ikuisen puumerkin omistajansa sydämeen.

Mistä tunnistaa hyvän kasvattajan?

Asiallisen rotukoirakasvattajan tunnistaa lähtökohtaisesti siitä, että hänen nimensä löytyy rotuyhdistyksen kasvattajalistalta. Hyvä kasvattaja kertoo oman rotunsa ongelmista avoimesti ja kriittisesti. Hän on kiinnostunut siitä, millaiseen kotiin pentu päätyy eikä hän myy koiraa ihmiselle, joka vaikuttaa epäsopivalta. Hyvän kasvattajan kotiin pääsee kyläilemään, ja pentuetta katsomaan tulevalle ostajakandidaatille esitellään aina myös pentueen emä. Jos sellaista ei ole paikalla, hälytyskellojen pitäisi soida.

Ennen kuin päädyt koirakuumepäissäsi kahlaamaan internetin myyntipalstoja läpi, kysy itseltäsi vähintään seuraavat kysymykset:

• Onko minulla aikaa uudelle perheenjäsenelle, joka vaatii huomiotani vuoden jokaisena päivänä?
• Olenko hankkinut riittävät taidot, jotta osaan kouluttaa koirani?
• Olenko valmis heräämään keskellä yötä, kun koirallani on hätä?
• Onko minulla tarpeeksi rahaa, jota koiran hankinta väistämättä edellyttää?
• Olenko tutustunut erilaisiin koirarotuihin ja niiden luonteisiin?
• Etsinkö koiraa näyttöön vai käyttöön?
• Osaanko erottaa vastuullisen kasvattajan pentutehtailijasta?
• Riittävätkö rahkeeni siihen, että pystyn tarjoamaan koiralleni virikkeellisen ja onnellisen elämän?

Muista, että kuka tahansa voi kasvattaa rekisteröimättömiä koiranpentuja. Tiedosta, että Kennelliitto ei vahdi yksittäisiä kasvattajiaan. Lopuksi tärkein:

Älä milloinkaan osta koiraa ainoastaan sen ulkonäön perusteella. Turkin värisävylle ei koskaan pitäisi antaa suurempaa painoarvoa kuin luonteelle ja terveydelle.