Tällainen on hyvä valmistujaiskuva

Miltä näyttää onnistunut valmistujaiskuva? Lyhyesti: Sellaiselta, jota jaksaa katsoa piirongin päältä vielä vuosikymmentenkin päästä.

Oma ylioppilaskuvani on kauhuesimerkki kuvasta, jota en muistele lämmöllä. Vuonna 2006 maailma näytti toisenlaiselta kuin nykyään, eikä kauppakeskusstudioissa ollut mitään ihmeellistä. Kävelit vain sisään ja odotit, kun tuntematon setäkuvaaja teki työtään. Siinä ei kulunut aikaa eikä purukumia.

Kun nyt katson valmistujaiskuvaani, siitä näkee, mikä merkitys on henkilöohjauksella. Jos sellaisesta ei ole kuvaushetkellä tietoakaan, lopputulos näkyy naamasta ja ennen kaikkea ilmeestä. Omassa työssäni teen kaikkeni, jotta yksikään asiakkaistani ei joudu katselemaan samanlaista kuvaa itsestään kuin minä. Sen vuoksi kuvaan lähes kaikki valmistuneet studion ulkopuolella, miljöössä.

Miljöö on täynnä mahdollisuuksia, joita yksikään studio ei pysty tarjoamaan. Jos haluat omiin valmistujaiskuviisi mukaan persoonaa ja särmää, suosittelen ehdottomasti miljöökuvausta, jossa on varaa leikitellä ja käyttää luovuutta. Jos olet koiraihminen, ota Musti mukaan keikalle! Jos musiikki on intohimosi, älä jätä kitaraa kotiin. Sen jälkeen kun mummolle lähetettävät pönötyskuvat on otettu, kameran edessä on varaa ottaa rennosti.

Hyvä valmistujaiskuva kestää aikaa

Valmistujaiskuvaa ei kannata ottaa samana päivänä, kun itse juhlat ovat. Jos haluat panostaa kuviin, panosta myös niiden kiireettömään tunnelmaan. Kun kuvat otetaan erillisenä päivänä, valmistunut on monesti rentoutuneempi ja tunnelma on huolettomampi. Kesäaikaan kuvausajankohdan valinnasta on sekin etu, että luonnonvalon kanssa on enemmän varaa kikkailla. Valo on usein kauneinta silloin, kun aurinko nousee tai laskee. Ei keskipäivällä, joka on monesti juuri se aika, jolloin lakit laitetaan päähän.

Suosittelen valmistujaiskuvausta harkitsevan miettimään, kannattaako omia vanhempia ottaa mukaan kuvaukseen. Monesti nuori rentoutuu kameran edessä nopeammin, kun äiti tai isä ei seuraa tilannetta vieressä. On tärkeää, että kuvaaja saa luotua yhteyden kuvattavaan ilman välikäsiä. Toki se onnistuu myös vanhempien läsnäollessa, mutta jotkut nuoret kokevat tilanteen vaivaannuttavalta. Ammattikuvaaja hoitaa tilanteen maaliin, olipa tilanne mikä tahansa.

Jos kukan tai ruusun kädessä piteleminen tuntuu vieraalta, sellaista ei tarvitse ottaa kuvauksiin mukaan. Perinteitä on vapaus rikkoa, eikä 2020-luvun valmistujaiskuvassa ole pakko poseeraa samalla tavalla kuin 1970-luvulla. Tärkeintä on, että kuvista tulee sellaisia, joita tekee mieli katsella vielä kiikkustuolissa. Sellaisia kuvia ottaa yleensä ihminen, joka tietää, mitä tekee. Ei harrastelija, eikä etenkään se kauppakeskuksen studiokaveri.