07/11/2018

Freelancer-työssä on opittava nauttimaan epävarmuudesta

Siellä hän jo koputtaa ovea. Vanha tuttu toveri, ystävä nimeltä Epävarmuus. Keitän aamukahvit tuolle Muumilaakson mörön näköiselle harmaalle hahmolle, joka istahtaa viereeni kuin rapsutuksia kerjäävä koira. Tervetuloa vaan, sinä olet täällä taas. Hyväksyn hänen läsnäolonsa hiljaa mutta päättäväisesti. Olimme erossa peräti puoli vuotta,  lopulta en enää pysynyt elää ilman häntä. Ja nyt kun hän on täällä, minua pelottaa.

Tässä tuhansien murheellisten valokuvaajien ja toimittajien maassa on välillä tolkuttoman vaikeaa. Vaikka olen löytänyt oman polkuni jo pienenä tyttönä, siinä pysytteleminen on tehty yhtä vaikeaksi kuin nuoralla kävely – voit pudota koska tahansa.

On media-alan yt-neuvotteluja, lehtikuvaajien irtisanomisia, kuvatoimitusten alasajoja, suojatyöpaikkoja intohimottomille, mielistelyä, häikäilemättömyyttä, jäykkiä organisaatioita, ymmärtämättömyyttä ja kaikkea siltä väliltä. Keikoista kilpaillaan kuin hyeenat. Hinnat on tampattu mullan alle, mutta valittaa ei saa. On oltava positiivinen, ja ennen kaikkea se hyvä tyyppi. Tyyppi, josta kaikki pitävät yhtä paljon kuin jäätelönmyyjästä. Mutta en minä halua myydä jäätelöä.

Osaamiseni ei mahdu lokeroihin, läikyn niistä yli. Siksi kaihdan kaiken maailman titteleitä. Polkuni varrella olen ottanut harha-askeleita sivukujille, vaikka alkuhuumassa jokainen niistä on tuntunut oikealta. Muutaman kilometrin talsimisen jälkeen olen joutunut toteamaan, että tie ei johda minnekään. Olen kääntynyt takaisin. Välillä sellainen suhailu tuntuu nöyryyttävältä. Etenkin silloin, kun unohtaa itseni ja miettii, mitä muut miettivät. Tällä alalla se on erittäin helppoa.

LinkedIn-ilmoitus kertoo, että opiskelututtu vakinaistettiin, tuttu valokuvaaja hehkuttaa jokaista keikkaansa Instagram Stories -osiossaan ja Facebook-päivityksistä päätellen kaikilla muilla menee työrintamalla paremmin kuin minulla. Ääni pääni sisällä kertoo, että en ole tarpeeksi lahjakas, enkä varsinkaan tarpeeksi mukava. Vaivun itsesääliin ja ajaudun pyörteen mukana valtameren pohjaan kaikkien muiden ameebojen seuraksi. Yleensä juuri ennen hukkumistani koralliriutan uumenista viereeni ui merenneito, joka sitoo ponttoonin käteeni. Juuri nyt pidättelen hengitystäni ja odotan Arielia.

Näkymätöntä työtä

Palkkatöissä rahaa kaadetaan päällesi, vaikka et tekisi mitään. Yrittäjänä teet koko ajan jotakin, mistä kukaan ei maksa penniäkään. Palkkatöissä menetät vapautesi, yrittäjänä lennät kuin albatrossi Junnu Vainion kappaleessa. Siinä välissä voi joko rimpuilla tai surffata. Itse yritän surffata soutuveneellä. Media-alan ensimmäiset kesätyöpaikat ilmestyivät Oikotien sivustolle lokakuun lopussa – seitsemän kuukautta ennen kesää! Seitsemän kuukautta! Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi esitti marraskuun alussa Ylen päätoimittaja Jouko Jokiselle kysymyksen Twitterissä: "Olisikohan meidän aika ottaa tässä asiassa vihdoin järki käteen?" Seuraavana päivänä Ilta-Sanomat julkaisi kesätyöhakuilmoituksensa. Varhaista rekrytointia perustellaan sillä, että parhaista hakijoista joudutaan kilpailemaan.  Ymmärtääkseni parhaita tekijöitä on sen verran, että kaikille ei  kuitenkaan riitä töitä.

Lähetin yhden kesätyöhakemuksen maanantaina. Tuntia myöhemmin sain sähköpostiini ilmoituksen, että olen jatkossa. Seuraavaksi oli vastattava kahteen kysymykseen videohaastattelussa. Helppoa, ajattelin tohkeissani. Vuorokautta myöhemmin tuijotin web-kameraa ja mietin, mitä ihmettä oikein kertoisin itsestäni. Lopulta tuhlasin puolipäivää yhden minuutin mittaisen videon tekemiseen. Videon, jonka nähtyään äitini totesi: "Puhut liian nopeasti! On tehtävä enemmän töitä, jos haluaa jonnekin." Sittemmin päätin, että en enää kysy mielipidettä häneltä.

Joku on joskus sanonut, että olen vaativa. Hänellä ei ole ollut harmainta aavistustakaan siitä, miten vaativa olen peilikuvaani kohtaan. Olen heittänyt rimani niin korkealle, että roikun siinä pikkurillini varassa. Viime viikkoina olen ajatellut ja tehnyt töitä kaiken sen ajan, kun olen valveilla. Se on raskasta, kun kantaa harteillaan ainoan lapsen taakkaa. Sitä kuuntelee kerta kerran perään Tuure Kilpeläisen versiota Jättiläinen -kappaleesta ja hiljaa mielessään sanoittaa sen uudelleen:

Hei isä kato mua

Oot sä musta ylpee?

Kun mun sieluni kulkee

Ja esiin totuutta nylkee

Mä en oo mikään pyhimys

Vaan rikkinäinen puolikas

naisen viritys

Kai mä pyysin et syntyisin tänne

Ja tällainen mä oon.

Kirjoittaja vierastaa lokeroita ja titteleitä.
Jaa, jos kolahti:
Haluatko uusimmat blogipostaukset suoraan sähköpostiin? Liity tilaajien joukkoon!
Loading
Koira haudattuna -podcast pääsi Spotifyin suosituimpien podcastien listalle alle viikossa

Ensimmäiset Koira haudattuna -podcast-jaksot julkaistiin perjantaina 13. tammikuuta Spotifyssa ja SoundCloudissa. Alle viikkoa myöhemmin podcast löytyi Spotifyin Suomen suosituimpien podcastien listalta. "Voisitko tehdä koira-aiheisen podastin?" Muistan, että tällainen kysymys esitettiin minulle joskus Tiktokissa. Silloin ajattelin, että tuskinpa. Tiesin, miten paljon työtä ja vaivaa podcastien tekeminen vaatii. Ensin on keksittävä sellainen idea, jossa on jotain tolkkua. […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää
Koiranäyttelyt ovat nykymuodossaan muinaisjäänne ajalta, jota ei enää ole

Mitä tapahtuu, kun valitsee työstettäväkseen aiheen, joka ei miellytä kaikkia? Joulukuun 8. päivä vuonna 1980 John Lennon oli palaamassa levytysstudiolta kotiin, kun hän kuuli nimensä porttikongissa ja kääntyi katsomaan. Sen jälkeen tapahtui jotakin, jonka koko maailma muistaa vieläkin, 42 vuotta myöhemmin. Vain mestarilliset muusikot jättävät jälkeensä perinnön, josta tällainen tavallinen itähelsinkiläinen voi nauttia kotisohvalta käsin […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää
Mitä vastuullinen koiran hankinta tarkoittaa 2020-luvulla?

Koiran hankinta on yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä. Kun asian tekee huolella, välttää monet tyypillisimmistä ongelmista. Yksi hankki afgaaninvinttikoiran olohuoneen koristeeksi ja statussymboliksi, toinen bordercollien sohvakaveriksi. Molemmat tapaukset päättyivät siihen, että koiraparalle etsittiin hetken päästä uutta kotia lapsella puhjenneen allergian ja ajanpuutteen vuoksi. Me kaikki olemme kuulleet epäonnisia tarinoita siitä, kun koiran hankinta menee pieleen. Mistä […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää

Ota yhteyttä

    Jenna Lehtonen


    Toimitan kuvia ja tekstejä. Mielellään yhdessä.
    [email protected]
    +358 50 36444 80
    Itä-Helsinki
    Y-tunnus 2754766-3


    Rekisteriseloste ja tietosuoja

    Some