Mitä hyötyä sisältömarkkinoinnista on? Lue tarina nuoresta yrittäjästä, joka kehitti koirien tassuvahan puolivahingossa

Kirjoitin ja kuvasin tämän tarinan Anniina Kopperoisesta hänen uransa alkumetreillä. Parhaimmillaan sisältömarkkinointi toimii kuin hyvä lehtijuttu. Lukija pysähtyy ja oivaltaa jotakin uutta.

Seinäkello tikittää. Oululaisen lukion penkillä istuu 17-vuotias Anniina Kopperoinen, joka haluaisi olla jossakin ihan muualla. On vuosi 2012. Sauli Niinistö on astunut presidentin virkaan, ja joukkosurmaaja Anders Breivik passitettu 21 vuodeksi vankilaan. Koeviikkoon päättyvän jakson jälkeen Kopperoinen siirtyy loppulukuvuoden ajaksi opistoon. Hän ei halua olla sellainen, joka kuluttaa itsensä loppuun tekemällä jotakin, mistä ei pidä. Seuraavana vuonna pimeä talvi väsyttää entistä enemmän, eikä lukion kurssien suorittaminen kiinnosta yhtä paljon kuin edessä häämöttävä kolmen kuukauden reissu Amerikkaan. Syksyllä 2013 Kopperoinen antaa periksi, eikä avaa enää lukiokirjoja.

Vuotta myöhemmin Oulu vaihtuu Helsinkiin. Tarkoitus on suunnata töihin Norjan lentokentälle ja sitä kautta Espanjaan, mutta päähänpisto puuttuu peliin. Kopperoinen hakee sittenkin kouluun, vaikka muuttokuorma on jo pakattu Norjaa varten. Helsingissä odottava väliaikainen asunto riittää syyksi startata auto kohti etelää. Muutama kuukausi äkkilähdön jälkeen hän saa solmittua sekä vuorasopimuksen Vaaralassa sijaitsevaan yksiöön että oppisopimuspaikan yrityksestä, joka vuokraa avo- ja urheiluautoja. Niiden ajaminen sopii 19-vuotiaalle yhtä hyvin kuin juhliminen ja vaihto-oppilasmatka lukion keskeyttämisen jälkeen.

Pääkaupunkiseudulla opiskelu tuntuu heti paremmalta kuin lukiossa, ja käytäntö jää mieleen paremmin kuin kirjat. Silti jotakin puuttuu.

Hyvä kuva pysäyttää lukijan tekstin äärelle. Kuva: Jenna Lehtonen

Ongelmia ihon kanssa

Kun Kopperoinen oli ala-asteella, hän ulkoilutti naapurin cockerspanielia ja haaveili omasta koirasta. Vuosien vinkumisen päätteeksi vanhemmat antoivat periksi ja perheeseen hankittiin harmaa norjanhirvikoira. Sen jälkeen tuli cavalier kingcharlesinpanieli Manu. Sisäkoira, jota vinguttiin vielä pidempään.

Kuusilapsisessa perheessä ei ollut allergiaa, mutta atooppisesta ihosta kärsivä Kopperoinen sai rajuja iho-oireita huuli- ja kasvorasvoista. Pahimmillaan hänen kasvonsa olivat yhtä rupea ja suun liikuttaminen sattui. Tuntui, että mikään ei tehonnut. Onneksi olivat koirat. Niiden seura toi metsälenkeille lisää rauhaa, vaikka sen ymmärtämiseen kului vielä vuosia.

Elämä itävantaalaisessa yksiössä muuttuu yhtä nopeasti kuin se alkaa. Myynnin ammattitutkintoon tähtäävä Kopperoinen kohtaa työpaikan käytävällä tulevan kihlattunsa. Heti seurustelusuhteen alussa puheeksi nousee koiran hankinta, sillä Ouluun jääneet huiskuhännät ovat yli 600 kilometrin päässä. Ei kulu aikaakaan, kun asuntoon tassuttelee rottweilerin pentu, joka saa nimekseen Ninja.

Yhtenä päivänä Ninja makaa lattialla ja jyrsii tassujaan, kun iho-ongelmien kanssa kamppaillut Kopperoinen havahtuu. Karvojen alla anturoiden ihossa on pieniä ruhjeita, halkeamia ja haavoja. Tassut näyttävät kuivilta. Jotain on tehtävä.

Kuvat ovat oleellinen osa sisältömarkkinointia. Kuva: Jenna Lehtonen

Huulirasvatuubista maailmalle

Nyt, liki kolme vuotta myöhemmin, Kopperoisen rinnalla kulkee 50-kiloinen palveluskoira, joka napittaa emäntäänsä kuuliaisesti. Koiran turkki kiiltää, eikä sen tassuissa näy merkkiäkään vaivoista. Mitä oikein tapahtui?

Halusin Ninjan tassuille mahdollisimman hyvää hoitoa, mutta en löytänyt kaupasta mitään sopivaa. Päätin kokeilla, voisinko itse valmistaa tassuvahaa.

Syntyi yritysidea. Omien ihovaivojen vuoksi Kopperoinen tunsi luomukosmetiikan salat entuudestaan.

Kaupan rasvoja saa lotrata, ja iho kuivuu niistä lisää. Huomasin, että mitä vähemmän tuotteessa on kemikaaleja, sen paremmin se toimii. Aloin miettiä, minkälaisia tassurasvoja markkinoilla on jo tarjolla. Suurin osa niistä sisälsi vettä ja glyseriiniä.

Hän tarttui toimeen ja sekoitti ensimmäiset ainesosat kattilassa, josta aine päätyi tyhjään huulirasvatuubiin, jonka päälle ilmestyivät sanat: "Paw Wax." Sekoitus tehosi Ninjan tassuihin niin hyvin, että Kopperoinen yllättyi itsekin.

Alkoi vimmainen markkinointi. Kopperoinen hankki metallipurkkeja ja liimasi niiden päälle itse tekemänsä logot. Tassuvahapurkit katosivat yksitellen hymyilevän myyjän käsistä, kun hän kiersi koiratapahtumissa ympäri Suomea.

Keräsin palautteita, jututin ihmisiä ja kiersin näyttelyitä. Kun olen myymässä, niin menen puhumaan ihmisille. Ei se muuten toimi. Jos olisin vain seisonut paikoillani, olisin myynyt ehkä kaksi purkkia.

Syksyllä 2017 Kopperoinen perusti yrityksen, joka myy koirille kotimaista luomutassuvahaa. Tällä hetkellä LowePaws- nimistä vahaa löytyy monen kotimaisen yrityksen hyllyltä.

Sisältömarkkinoinnissa ei ole tarjolla pikavoittoja, vaan sisältöä on tuotettava säännöllisesti ja huolella. Kuva: Jenna Lehtonen

Arvot edellä

Rakkaus, luonto, rehellisyys ja huumori, Kopperoinen luettelee arvojaan. Hänestä on helppo pitää. Miltä yrittäjyys on tuntunut?

–Kaikenlaisia päiviä on ollut. En voi sanoa, että aina olisi helppoa. Olin jo pitkään halunnut yrittäjäksi, mutta en vielä tiennyt, mikä on oma juttuni. Yhtäkkiä asiat loksahtivat paikoilleen. Oli lähdettävä tekemään. Jos jotain joskus tahtoo, niin jostain on aloitettava. Mitään ei tapahdu vain haaveilemalla.

Kopperoinen haluaa, että vahasta hyötyvät myös muiden koirat. Hän tietää, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä tarkistaa lemmikkinsä tassuja lainkaan. Osa sanoo, että tassujen vahaaminen on humpuukia. Kopperoinen on eri mieltä. Hän kertoo, että kesällä vahaa voi käyttää niin punkin puremiin kuin estääkseen kuuman asfaltin aiheuttamia tuntemuksia. Jonkun koira on saanut vahasta apua jopa furunkuloosiin, eli tassutulehdukseen.

Teen tätä työtä arvot edellä. Haluan osoittaa mieltä isoille yrityksille, jotka ostavat halvalla ja myyvät kalliilla tinkien samalla laadusta. Haluan tukea jälleenmyyjiäni, eli suomalaisia yrittäjiä. Varmaan aika moni taistelee siitä, että saa lapsilleen ruokaa. Byrokratia, valtion lait ja säädökset eivät tue yrittäjyyttä parhaalla mahdollisella tavalla.

Aika kuluu nopeasti, kun tekee sitä, mistä nauttii.

Entäs se kesken jäänyt lukio?

­–Äiti jaksaa aina joskus vihjata aikuislukiosta, Kopperoinen hymyilee.

Mietitkö edelleen, mitä hyötyä sisältömarkkinoinnista on? Tuskin.

Ota yhteyttä

    Jenna Lehtonen


    Toimitan kuvia ja tekstejä. Mielellään yhdessä.
    [email protected]
    +358 50 36444 80
    Itä-Helsinki
    Y-tunnus 2754766-3


    Rekisteriseloste ja tietosuoja

    Some