Kolmen kaverin jäätelö sai alkunsa entisestä Primulan tilasta Kontulasta. Nykyään yritys tunnetaan jo maailmanlaajuisesti.
Yksi kaveri lähti Espooseen, toinen Kontulaan. Kun Heikki Huotari käänsi ensimmäisen kerran rattia Keinulaudantielle, häntä hirvitti. Vastassa oli autio rakennus, jossa ei palanut yhtäkään valoa. Tulevalle Kolmen Kaverin Jäätelö -nimiselle yritykselle oltiin etsimässä toimitilaa, kun Huotari, Sauli Saarnisto ja Ilkka Wikholm päättivät, että Suomi ansaitsee parempaa jäätelöä. Entinen Primulan tila oli tyhjillään, eikä missään näkynyt ketään. Huotari katseli ympärilleen ja näki miehen kävelevän kadulla.
–Kysyin häneltä, tiedätkö, kenen tämä rakennus on. Mies vastasi, että kyllä, se on hänen. Ilmeni, että hän asuu viereisessä talossa, ja rakennuksen omistaa sama taloyhtiö.
Huotari käveli miehen perässä viereiseen kerrostaloon, jonka rappukäytävän seinälle oli teipattu perinteinen vuokrailmoitus, josta sai hallituksen puheenjohtajan puhelinnumeron yhdellä repäisyllä. Loppu on suomalaista jäätelöhistoriaa. Keinulaudantiellä tapahtuneen kohtaamisen myötä Itä-Helsinkiin perustettiin jäätelötehdas, jonka tuotteet erottuvat joukosta jo pakastealtaassa. Huotari muistelee kuuden vuoden takaista hetkeä huvittuneena.
–Repäisin sen numeron ja soitin puheenjohtajalle. Hän oli heti juonessa mukana, ja siitä se lähti. Sauli oli samaan aikaan Espoossa katsomassa toista kiinteistöä.
Yrityksen alkutaipaleella Kontulan mainitseminen ei vielä ollut itsestäänselvyys. Eräs jäätelön maistatushetki Stockmannin Herkussa on jäänyt Huotarin mieleen.
–Sellainen 80-vuotias töölöläismummo kysyi, missä jäätelöämme tehdään. Ajattelin, että ihmiset pelästyvät, jos kerron, että Kontulassa. Sanoin rouvalle, että Helsingissä. Sitten hän kysyi, missä päin Helsinkiä. No, kerroin, että Itä-Helsingissä. Hän jatkoi ja tivasi, että missä siellä. Sanoin, että Kehä Ykköseltä pohjoiseen päin.
Rouva arvasi, että Huotari tarkoitti Kontulaa. Vielä tuolloin tuore jäätelöyrittäjä kertoi sijainnin kuiskaten. Toisin on nykyään.
Aurinko nousee idästä
Jäätelöpurkin heiton päässä Keinulaudantien tehtaalta oven avaa Kolmen Kaverin Jäätelön brändi- ja markkinointivastaava Anna Wikholm, jonka isä, Ilkka, on yksi yrityksen perustajista. Ennen nykyistä pestiään maailmanpolitiikkaa Helsingissä opiskellut Wikholm ehti työskennellä ulkoministeriössä, eduskunnassa, Suomen YK-suurlähetystössä ja ulkopoliittisessa instituutissa. Maailmassa, joka edustaa kaikkea muuta kuin pientä kotimaista jäätelötehdasta, jonka tiloissa ei tarvitse kumarrella titteleille.
–Luulin aikoinaan, että menen YK:lle töihin. Harjoittelun aikana huomasin, että vaikuttamisprosessit ovat aika pitkiä. Mietin hyppyä pitkään, ja päädyin tänne puolitoista vuotta sitten. Jos nyt keksimme, että tehdään parinsadan litran jäätelöerä, jossa on piparia, se tapahtuu ensi viikolla. Enää ei tarvitse suunnitella asioita vuoden päähän.
Keskustassa asuvalle Wikholmille Itä-Helsinki on osoittautunut alueeksi, josta voi nauttia aamusta iltaan. Hän mainitsee puheissaan alueen vehreyden ja kertoo toimiston ikkunan viereen pakkasella lentäneestä linnusta, jota päätettiin ruokkia yhteistuumin. Luonnon läheisyydessä sijaitseva työpaikka on metromatkan päässä kotiovesta.
–Rakastan metroa. Maailmalla se sukeltaa harvoin maanpinnalle niin, että saa merinäköalan. Aurinko nousee aamulla idästä ja laskee illalla länteen. Kuljen ruuhkasta poispäin, ja näen tämän kaiken.
Porista kotoisin oleva Wikholm on yllättynyt siitä, miten paljon Itä-Helsinkiin tällä hetkellä rakennetaan. Easton tai Myllypuroon nouseva ammattikorkeakoulu eivät ole jääneet häneltä huomaamatta.
–Olen yrittänyt tutustua itään enemmän. Täällä saa erilaisia syötteitä kuin istumalla jossain Keilaniemessä. Käymme usein työporukan kanssa lounaalla esimerkiksi Stoassa. Siellä on aivan mahtavat tyypit töissä! Sydämeen tulee lämmin fiilis joka kerta, kun sinne menee syömään.
Jogurttipurkit pakkasessa
Vuoden 2018 Vegemessuilla Kolmen kaverin jäätelö palkittiin sekä paras brändi että paras jäätelö -kategorioissa. Aidoista raaka-aineista tehty jäätelö on kerännyt ympärilleen faneja, jotka lähettävät kehuja niin sosiaalisessa mediassa kuin kasvotusten erilaisten tapahtumien yhteydessä. Parhaimpia palautteita on kehystetty Kontulan tehtaan käytäville. Niitä lukiessa on helppo hymyillä.
–Brändiä ei ole varsinaisesti rakennettu, vaan se on syntynyt itsestään. Onhan se absurdi juttu, että kolme miestä, jotka eivät tienneet jäätelöstä mitään, alkoivat tehdä sitä. Se kiinnosti mediaa. Alkoi tulla lehtijuttuja, ja jäätelö vastasi annettuihin lupauksiin, Wikholm sanoo ja jatkaa:
–Haluamme olla jäätelöstä ylpeitä. Periaatteemme on, että jos sitä ei kehtaa tarjota kaverille, niin sitä ei kannata tehdä. Kun laatu on hyvää, sen takana voi seistä.
Kahvitauolla lautaselle ilmestyy uutta vähäsokerisempaa cashew-pohjaan tehtyä vegejäätelöä. Uudet maut ilmestyvät kauppojen pakastealtaisiin kevään aikana. Harva tietää, miten hyllyiltä erottuvat purkit saivat värinsä. Yksi, joka tietää, on Huotari.
–Teimme erilaisia malleja kesämökillä ja piirtelimme purkkeja, joiden kanssa menimme kauppaan. Kysyttiin kauppiaalta, voimmeko laittaa purkit pakkaseen. Sitten aloimme katsomaan niitä. Sykähdyttävin hetki oli, kun kauppiaan vaimo kysyi ohi mennessään, mitä nuo jogurttipurkit tekevät pakkasessa.
Valkoiselle pohjalle tehdyt purkit eivät toimineet odotetusti. Jotain oli keksittävä. Jotain, mikä erottuu.
–Sauli meni kauppaan ja osti erilaisia värejä. Maalattiin purkit oranssiksi ja menimme niiden kanssa uudestaan kauppaan.
Se osoittautui hyväksi ideaksi.
Nyt oransseja jäätelöpurkkeja löytyy ympäri Suomea, ja tarkoitus on laajentaa reviiriä entisestään aina Eurooppaan asti. Alussa jopa kananmunat rikottiin itse. Liikkeelle lähdettiin pienestä, mutta tarina kolmesta kaveruksesta on kantanut pitkälle.
–Haluaisin mennä joskus 20 vuoden päästä ranskalaiseen ruokakauppaan ja todeta, että sieltä löytyy meidän jäätelöä. Kun vanhainkodissa kysyttäisiin, mitä teit, niin voisin kertoa meidän jäätelöstä, Huotari summaa.
Teksti ja kuvat: Jenna Lehtonen
