12/10/2020

Inhoatko valokuvissa olemista? Näin selätät kamerakammon ja kuvauspelon

"Minusta ei saa hyvää kuvaa." Tuo on lause, jolla alkaa lähes jokainen henkilökuvauskeikkani. Jos pitäisin kirjanpitoa valokuvausta inhoavista kuvattavista, määrä huitelisi tuhansissa. Ei liene suuri vale sanoa, että Suomi on tuhansien murheellisten kamerakammoisten maa. Kuvaajana tuntuu välillä siltä kuin olisin rokotusruiskua kädessäni pitelevä lääkäri, joka toteaa: "Tämä on kohta ohi."

Yksi kuvaajaurani mieleenpainuvimmista hetkistä tapahtui kerran Sanomatalon studiossa, jossa kuvasin muotijuttuun niin sanottuja tavismalleja. Toinen päivän kuvattavistani ilmoitti jo heti alkumetreillä, että hän inhoaa kuvaustilanteita, eikä viihdy kameran edessä.

Pian selvisi, että siihen oli syy. Edellisellä kuvauskerralla, vuosia sitten, joku toinen kuvaaja oli ottanut naisesta kuvia, joihin hän ei ollut tyytyväinen. Kuulemma jo kuvaustilanne oli ollut ahdistava. Koska kuvattava jakoi kokemuksensa, pystyin luomaan uuteen tilanteeseen täysin päinvastaisen tunnelman ja ympäristön – ilman ahdistuksen häivää.

Halusin osoittaa naiselle, että kuvaustilanne voi olla jopa niin luonteva, että kameran olemassaolon suorastaan unohtaa. Kun lopulta laskin rungon käsistäni, kuvattava käveli luokseni halaamaan minua. Onnistuin muuttamaan hänen käsityksensä kuvattavana olemisesta. Se vaati ennen kaikkea tilannetajua, taitoa lukea ihmistä ja kykyä olla läsnä. Meillä ei ollut kiire mihinkään.

Yllä mainittu tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Monella meistä on huonoja valokuvaajakokemuksia tai niin vähän kuvattavana olemisen kokemuksia, että kerrat rajoittuvat peruskoulun koulukuvauksiin. Siis niihin surullisenkuuluisiin hetkiin, jossa juuri kameraperehdytyksen saanut amatööri pyytää sinulta väkinäisen hymyn ja huutaa hetken päästä: "Seuraava." Vaikka tästä maasta löytyy aivan varmasti myös päteviä koulukuvaajia, valtavaan joukkoon mahtuu monentasoisia tekijöitä harrastajista ammattilaisiin.

Hyvä itsetunto, paremmat kuvat

Jokainen valokuvaaja on oma persoonansa, eikä sitä sovi unohtaa. Tätä työtä ei voi tehdä hiljaa piilosta verhojen takaa. Tai voi, mutta silloin se näkyy lopputuloksesta. Kun puhutaan henkilökuvien ottamisesta, mallinohjaus kuuluu sen peruselementteihin. Jos kuvattava ei ole tottunut olemaan kuvissa, hän tarvitsee ohjeita niin käsien kuin vartalon asentoon. Jos kameran takana on tuppisuu, metsään mennään.

Valokuvaajan työ on ihmisbisnestä, jossa omalla olemisellaan vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten mukavaa kuvattavalla kameran edessä on. Siihen on syy, miksi vertaan ammattiani toisinaan stand up -koomikoiden työhön. Kun punch line ajoittuu ratkaisevaan hetkeen, otos on yleensä mukavaa katseltavaa. Etenkin siis silloin, kun kuviin toivotaan hammashymyä.

Jokainen ihminen on hyvän kuvan arvoinen, ja jokaisesta sellaisen saa. On kuitenkin syytä muistaa, että kuvaaja ei voi parantaa kenenkään itsetuntoa tai muuttua kovan luokan psykologiksi. Jos kuvattava vihaa itseään, omaa nenäänsä, vartaloaan tai hampaitaan, hän vihaa yleensä myös omia kuviaan. Siitä huolimatta, vaikka ne olisivat kenen tahansa toisen mielestä täydellisen onnistuneita. Mitä enemmän sujut olet itsesi kanssa, sitä paremmin viihdyt kameran edessä.

Turun yliopiston ulkonäkötutkija Iida Kukkonen muistuttaa heinäkuun Trendi-lehdessä, että tutkimusten mukaan ulkonäkö vaikuttaa työn saamiseen, uralla etenemiseen ja palkkaukseen. Vaikka kauneusihanteet ovat vuosien saatossa laajentuneet, ulkonäöllä on edelleen merkitystä ja se eriarvoistaa meitä. Samaan aikaan kauneuskulttuurimme on ristiriitainen. Meidän pitäisi näyttää hyvältä ja panostaa kauneuteemme. Toisaalta meidän pitäisi muistaa myös rakastaa itseämme juuri sellaisena kuin olemme.

Ei mikään ihme, miksi kameran ja peilin edessä ahdistaa. Kun seuraavan kerran kävelet kameran eteen, kokeile aloittaa sanomalla: "Minusta saa hyviä kuvia!" Tulee vielä päivä, kun uskot siihen.

Jaa, jos kolahti:
Haluatko uusimmat blogipostaukset suoraan sähköpostiin? Liity tilaajien joukkoon!
Loading
Mitä vastuullinen koiran hankinta tarkoittaa 2020-luvulla?

Koiran hankinta on yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä. Kun asian tekee huolella, välttää monet tyypillisimmistä ongelmista. Yksi hankki afgaaninvinttikoiran olohuoneen koristeeksi ja statussymboliksi, toinen bordercollien sohvakaveriksi. Molemmat tapaukset päättyivät siihen, että koiraparalle etsittiin hetken päästä uutta kotia lapsella puhjenneen allergian ja ajanpuutteen vuoksi. Me kaikki olemme kuulleet epäonnisia tarinoita siitä, kun koiran hankinta menee pieleen. Mistä […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää
Tällainen on hyvä valmistujaiskuva

Miltä näyttää onnistunut valmistujaiskuva? Lyhyesti: Sellaiselta, jota jaksaa katsoa piirongin päältä vielä vuosikymmentenkin päästä. Oma ylioppilaskuvani on kauhuesimerkki kuvasta, jota en muistele lämmöllä. Vuonna 2006 maailma näytti toisenlaiselta kuin nykyään, eikä kauppakeskusstudioissa ollut mitään ihmeellistä. Kävelit vain sisään ja odotit, kun tuntematon setäkuvaaja teki työtään. Siinä ei kulunut aikaa eikä purukumia. Kun nyt katson valmistujaiskuvaani, […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää
Näin syntyy onnistunut henkilökuva miljöössä

Hyvä henkilökuva on mielestäni sellainen, jota on mahdoton ottaa uudestaan. Siksi miljöö tarjoaa valokuvaajalle huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin staattinen studiotila, jossa saman kuvan voi ottaa uudestaan kerta toisensa jälkeen. Kun kuvaan studion ulkopuolella, jätän enemmän tilaa improvisoinnille, yllätyksille ja ennen kaikkea luovuudelle. Joskus se tarkoittaa sitä, että kuvan taustalle kävelee ohikulkijan koira. Joskus sitä, että […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää

Ota yhteyttä

    Jenna Lehtonen


    Toimitan kuvia ja tekstejä. Mielellään yhdessä.
    [email protected]
    +358 50 36444 80
    Itä-Helsinki
    Y-tunnus 2754766-3


    Rekisteriseloste ja tietosuoja

    Some