30/09/2021

Ensimmäisenä aamulla kännykän näytölläni on valkoinen koti ja toimitusjohtaja, jota en tunne

Mokasin taas. Tartuin kännykkään heti, kun sain silmäni auki. Se johti siihen, että selasin ensimmäisenä aamulla Instagramia. Kello oli jotain kuuden ja seitsemän väliltä, kun sain tietää toimitusjohtajasta, joka haluaa syödä kunnon aamupalan ja lukea Hesarinsa rauhassa. Makasin puoliunessa sängyllä ja katselin videopätkää vaikuttajasta, joka oli lähdössä treenaamaan personal trainerin kanssa sillä välin, kun palkattu siivooja hoiti hänen kotiaan.

Sain silmieni eteen roppakaupalla sisältöjä tulevista palavereista, taloudellisen mielenrauhan takaavista sijoitussalkuista, uusista podcast-jaksoista, assarihauista, lainatarjouksista, vastaamattomista työpuheluista, puhujakeikoista, brändityön jalkauttamisesta, markkinointikokouksista, hotellilounaista, kuvauspäivistä, keittiöremonteista, pr-lahjoista, lukemattomista sähköposteista ja ekologisista sohvakalusteista. Ponnahdin sängystä ylös siinä vaiheessa, kun en enää jaksanut kuunnella hehkutusta täyssähköauton ajomukavuudesta.

Kun koomikko Iikka Kivi julkaisi viime viikolla Facebook-päivityksen, jossa mainittiin kuvasta, kaupungista ja ihmisestä toiseen kopioidut huolella rakennetut illanvietot, kokovalkoinen sisustus ja täydellisesti itse paneloidut kesämökin kuistit, en voinut kuin nyökytellä. Millaisia ihmisiä me oikein ihailemme? Ihmisiä, jotka mainostavat meille näennäisen täydellistä elämäänsä, jonka somepresenssi muistuttaa enemmän aikakauslehteä kuin todellista elämää. Yhdellä on moderni kivitalo ja Porsche, toisella pikavippi ja vuokratukihakemus. Ehkä arvaat, kummalla sisällöllä elvistellään sosiaalisessa mediassa.

Ymmärrän, että kaupalliset yhteistyöt tuovat yrittäjälle kassavirtaa. Tiedän, millaisia kuvia algoritmit suosivat. Saavutetuista unelmista tekee mieli kertoa, ja monet meistä juovat aamukahvinsa mieluummin merenrantatalon terassilla kuin kaupungin vuokrayksiössä. Sitä puolestani en ymmärrä, miksi meillä kaikilla täytyy olla koko ajan niin saatanan kiire näytellä kiireistä ja markkinoida sitä tuntemattomille someseuraajille. Katso minua, minulla on töitä ja tekemistä. Katso minun puolisoani ja sisustuslehdissä esiteltyä kotiani, minulla on rahaa ja rakkautta. Tykkää kuvistani ja lähetä yksityisviesti, johon en kuitenkaan ehdi vastata, koska olen niin suosittu. Ennen kaikkea kiireinen.

Kiireen varjolla

Me kaikki janoamme hyväksyntää. Se on ihmissielun sisäänkoodattu ominaispiirre. Kiire on sana, jota käytämme tunteaksemme itsemme tärkeiksi. Sen varjolla saamme anteeksi sen, että myöhästymme ystävän tapaamisesta ja sen, ettemme muistaneet ostaa kaupasta kauramaitoa. Sori, kun tässä on ollut vähän kiire. Vaaralliseksi tuo kiire -nimeä kantava näytelmä muuttuu silloin, kun sisältöä tuottaa ihminen, joka ei tunnista omaa kuplaansa ja lukijana toimii hän, joka ei erota kolumnia uutisesta. Sisältöä tuottava etuoikeutettu toimitusjohtaja unohtaa, että kaikilla ei ole varaa asua Westendissä tai tilata puusepän viimeistelemiä keittiöntuoleja. Joka kerta kun hän kertoo ihanasta arjestaan, upeista ystävistään ja vastuullisesti valmistetuista pellavamekoistaan, hän tulee alleviivanneeksi elämää, jossa ei koskaan käydä oksentamassa vessanpöntöllä.

Kun Iltalehti julkaisee Facebook-noston Suomen kalleimmista kodeista, Marjo käy jättämässä kommentin: "Rumia, en muuttaisi." Sama Marjo päivystää paikalla silloinkin, kun kerrotaan julkkiksen kengistä, joilla oli päätä huimaava hintalappu ja silloin, kun verotiedot julkaistaan. Marjon mielestä kiiltonahkasaappaat ovat väärää väriä, ja yritysjohtaja nostaa liian kovaa liksaa. Ennen kuin Marjo menee nukkumaan, hän avaa Instagramin ja kommentoi hyvinvointialan yrittäjän kuvan alle: "Epäaito, tekopirteä, rumat tatskat!"

Samaan aikaan saamme lukea lehdistä, kun Maria, 34, kertoo, millaista on elää keskellä työuupumusta. Jokainen meistä tuntee vähintään yhden masentuneen tai burnoutin partaalla sinnittelevän. Yksi vihaa työpaikkaansa, toisella ei ole työpaikkaa ollenkaan. Kun tällainen valmiiksi masentunut, alavireinen ja elämän kantamiskykyyn luottamaton ihminen avaa aamulla Instagramin, hän ei purskahda nauruun. Hänelle tulee entistä huonompi olo.

Tällaisessa ajassa haluaisin katsoa televisiosta välillä mieluummin sellaista ohjelmaa, jossa etsitään Suomen ruminta kotia tai pienintä painonpudottajaa. Haluaisin lähipiiriini enemmän ihmisiä, joilla on aikaa kertoa aamuista, miten taas tuli mokattua. Sitä kutsutaan elämäksi, ei kiiltokuvaksi.

Jaa, jos kolahti:
Haluatko uusimmat blogipostaukset suoraan sähköpostiin? Liity tilaajien joukkoon!
Loading
Mitä vastuullinen koiran hankinta tarkoittaa 2020-luvulla?

Koiran hankinta on yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä. Kun asian tekee huolella, välttää monet tyypillisimmistä ongelmista. Yksi hankki afgaaninvinttikoiran olohuoneen koristeeksi ja statussymboliksi, toinen bordercollien sohvakaveriksi. Molemmat tapaukset päättyivät siihen, että koiraparalle etsittiin hetken päästä uutta kotia lapsella puhjenneen allergian ja ajanpuutteen vuoksi. Me kaikki olemme kuulleet epäonnisia tarinoita siitä, kun koiran hankinta menee pieleen. Mistä […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää
Tällainen on hyvä valmistujaiskuva

Miltä näyttää onnistunut valmistujaiskuva? Lyhyesti: Sellaiselta, jota jaksaa katsoa piirongin päältä vielä vuosikymmentenkin päästä. Oma ylioppilaskuvani on kauhuesimerkki kuvasta, jota en muistele lämmöllä. Vuonna 2006 maailma näytti toisenlaiselta kuin nykyään, eikä kauppakeskusstudioissa ollut mitään ihmeellistä. Kävelit vain sisään ja odotit, kun tuntematon setäkuvaaja teki työtään. Siinä ei kulunut aikaa eikä purukumia. Kun nyt katson valmistujaiskuvaani, […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää
Näin syntyy onnistunut henkilökuva miljöössä

Hyvä henkilökuva on mielestäni sellainen, jota on mahdoton ottaa uudestaan. Siksi miljöö tarjoaa valokuvaajalle huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin staattinen studiotila, jossa saman kuvan voi ottaa uudestaan kerta toisensa jälkeen. Kun kuvaan studion ulkopuolella, jätän enemmän tilaa improvisoinnille, yllätyksille ja ennen kaikkea luovuudelle. Joskus se tarkoittaa sitä, että kuvan taustalle kävelee ohikulkijan koira. Joskus sitä, että […]

Jaa, jos kolahti:
Lue lisää

Ota yhteyttä

    Jenna Lehtonen


    Toimitan kuvia ja tekstejä. Mielellään yhdessä.
    [email protected]
    +358 50 36444 80
    Itä-Helsinki
    Y-tunnus 2754766-3


    Rekisteriseloste ja tietosuoja

    Some